”Katso, isä!” sanoo pieni kiharatukkainen poika vaativan innokkaasti silmät hämmästystä säteillen.
”Niin”, vastaa väsynyt isä kuin sanoja väistellen lisätessään hiipuvaan nuotioon taas oksanpätkän. Yö kuluu verkkaisesti eikä poika ole vieläkään nukahtanut peittonsa alle.
”Isä, nyt heti, katso!” Poika tönii vaativasti isänsä selkää.
”Joo, ihan kohta, heitän vain muutaman puun nuotioon.” Paimen-isä kääntyy, katse pysähtyy, pelko ja hämmästys täyttävät miehen. Katsoessaan hänen on pakko nousta ylös.
”Heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman.”
Öljytuikku valaisee pientä tallia. Tuntuu kuin talli olisi täynnä eläimiä ja ihmisiä, vaikka juuri mitään ei hämärässä näe. Lamppu on nostettu paikkaan, josta se valaisee olkien keskellä makaavaa vastasyntynyttä. Kiharatukkainen poika ja hänen isänsä ovat polvillaan. He eivät malttaisi irrottaa katsettaan pienistä kasvoista, jotka juuri ja juuri näkyvät kapaloiden välistä. Isä tönäisee lempeästi poikaa ja osoittaa katseellaan, että nyt on lähdettävä. Hitaasti he irtautuvat, mutta mukanaan heillä on enemmän kuin sydän jaksaa pitää sisällään. He ovat täynnä kysymyksiä ja hämmennystä. Pakahduttava ilo etsii sanoja. Mitä tämä merkitsee? Voiko tällaista tapahtua? Kunpa pääsisimme jo kotiin kertomaan muille!
”Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.”
Voisiko lapsi tai lapsenlapsi tönäistä kylkeesi tänä jouluna? Voisiko lapsi pyytää katsomaan sellaista, mitä aikuisen silmillä ei aina nähdä ja kuulemaan kaiken kuin ensimmäistä kertaa? Voisiko jossain sisällä murtua kyynisyyden ja pessimismin vankilat? Voisiko sisimmässä oleva lapsi päästä vapaaksi, ihmetellä ja löytää sinne, missä asuu ilo? Voisiko joulun sanomasta löytyä kaiken merkitys, syvä lohdutus ja sielun lepo?
Yllättäen vieläkin löytyy kestävä ilo. Kaiken touhun keskellä soi joululaulu, joka tuo sanoman Vapahtajan syntymästä. Kaikille. Tai, kun ajatukset ovat vielä kiireessä tehdyissä valmisteluissa ja tulevassa, katselet ympärillesi jouluaaton kirkossa, silloin tulee anteeksisaamisen sanoma lähelle. Ehkä vasta sitten, kun olet huolehtinut kaikkien muiden joulunvietosta, lähdet jouluyön messuun ja ehtoollispöydässä löydät levon.
Ehkä tänä jouluna joku pukkaa kylkeesi. Katso! Tänään on sinulle syntynyt Vapahtaja!
Hannu Anttoora