Muusikko Samuli Vettenranta piilotteli alkoholiongelmaansa melkein vuosikymmenen ajan. Kesällä 2023 hän avasi pullon sijaan hyllyssä pölyttyneen Raamattunsa.
Lapsena Samuli Vettenranta, 28, tähyili taivaalle nähdäkseen, oliko Jeesus tulossa takaisin.
– Ajattelin jo pienenä, että haluan olla evankelista ja kertoa ihmisille Jeesuksesta, Vettenranta sanoo.
Esikuvat löytyivät läheltä. Vettenrannan isä on The Road -gospelyhtyeen basisti ja taustalaulaja Timo Vettenranta. Samuli Vettenrannan varhaislapsuudessa perhe asui vuoden ajan Keniassa, jossa The Road teki lähetystyötä. Äitikin on muusikko ja tehnyt myös hengellistä musiikkia.
Uskonasiat aiheuttivat kuitenkin välillä myös ahdistusta. Yön pimeydessä evankelistanalku mietti, ettei uskalla nukahtaa. Mitä jos joudun nukkuessani helvettiin? Mitä jos Jumala ei muistakaan minua?
Toisaalta arkiset rukousvastaukset vahvistivat luottamusta siihen, että Jumala pitää lapsestaan huolta.
– Muistan pienenä rukoilleeni, että kipeä hammas paranisi.
– Sen jälkeen ei muuten ole koskaan ollut hampaissa reikiä, hän nauraa.
”Jos nyt olet siellä, tee jotain”
Vettenranta tunnistaa olleensa nuorena uskossaan lain alla.
– Minulla oli paineita siitä, että pitäisi kertoa koulussa kavereille Jeesuksesta ja rukoilla ihmisten puolesta. Vähän niin kuin Raamatun henkilöt tekivät.
Kun Vettenranta oli rippikoulun kynnyksellä, vanhemmilla oli aviokriisi.
– Se rikkoi minua tosi paljon. Tajusin, että perheemme voi hajota. Jokin perusturva siinä järkkyi.
Rippikoulun Vettenranta kävi Karkun evankelisella opistolla ja löysi ”uskispiirit”.
Hän kierteli eri seurakuntia. Sisällä paloi halu oppia tuntemaan Jumalaa paremmin.
Sitten tuli stoppi.
– Yksi aamu vain heräsin ja tajusin, etten pystykään uskomaan.
– Meni joitain vuosia. Yritin rukoilla Jumalaa, että ”jos nyt olet siellä, tee jotain”. Tuntui, että puhun kattopaneeleille, Vettenranta muistelee.
Jälkikäteen hän on ajatellut, että ehkä Jumala otti uskon pois näyttääkseen, ettei se ei ole ponnistus eikä ihmisen teko.
Armo kirkastui lopulta armeija-aikana.
– Tajusin, että Jeesuksessa kaikki on sovitettu ja kaikki on Jumalan työtä. Minun ei tarvitse tarkkailla itseäni kaiken aikaa.
Samoihin aikoihin syntyivät myös ensimmäiset laulut.
– Ajattelin silloin, että musiikki on se juttu.
– Lähettelin Heinosen Juhalle biisinraakileita ja demoja kuultaviksi. Juha sitten otti minua mukaan puhujakeikoilleen soittamaan.
Alkoholi sai yliotteen
Samuli Vettenranta muutti omilleen jo 17-vuotiaana. Vähän myöhemmin vanhemmat erosivat.
Nuori mies oli hyvin ahdistunut ja alkoi käyttää alkoholia turruttaakseen vaikeita tunteita.
– Elin kaksoiselämää. Tein gospelia ja soitin kristillisissä tapahtumissa ja iltaisin join yksinäni, koska olin niin rikki.
Aikaa myöten alkoholi sai Vettenrannan elämästä yliotteen.
– Menin vuosi vuodelta syvemmälle ja syvemmälle. Alkoholin takia jäin pois seurakunnastakin, vaikka olin vain vähän aiemmin löytänyt uskon uudelleen.
– Ajattelin edelleen, että Jeesus on tärkeä ja olen saanut kaiken anteeksi, mutta en elänyt kristityn elämää.
Riippuvuudestaan Vettenranta ei puhunut kellekään.
– Meni aika kauan, että edes itse hahmotin, että minulla on ongelma. Päivisin kävin töissä, iltaisin join. Määrät kasvoivat suuriksi samalla, kun toleranssi kasvoi. Sain aina työt hoidettua, mutta riippuvuus hallitsi elämääni taustalla.
Unelma musiikin tekemisestä eli silti edelleen, ja Vettenranta kävi hakemassa laulajanuralleen vauhtia The Voice of Finland -kilpailusta.
– Mutta en pystynyt tekemään musiikkiakaan täysillä, koska aloin olla niin syvällä.
Koronapandemia oli viimeinen niitti.
– Kaikki keikat loppuivat, eikä minulla ollut enää mitään.
– Pahimpana aikana halusin vain juoda ja juoda ja lopulta kuolla.
”Näin paha olo ei voi olla lähtöisin Jumalasta”
Kesällä 2023 Vettenranta alkoi jälleen rukoilla.
– Ajattelin, että en enää jaksa tällaista hajoilua enkä enää halua elää valheessa. Sanoin Jumalalle, että ”haluan olla lähellä sua. Jos voit, tee jotain”.
Sitten iski synnintunto, joka oli Vettenrannan omien sanojen mukaan ”ihan jäätävä”.
– En osannut odottaa sellaista yhtään. Oloni oli pahempi kuin ikinä. Tajusin eläneeni ihan paskaa elämää ja satuttaneeni myös läheisiäni.
Ensin Vettenranta ajatteli, ettei näin paha olo voi olla lähtöisin Jumalasta.
– Sanoin Jumalalle, että ota tämä pois. Mene kauemmas. En voi tulla lähelle sinua, jos siitä seuraa tällainen olo.
Lopulta ainoa keino oli astua valoon.
– Tajusin, etten pääse synnintuntoa pakoon. Murruin ja aloin tunnustaa syntejäni lähipiirilleni ja kerroin heille myös alkoholinkäytöstäni.
Samassa rytäkässä päättyi myös Vettenrannan oma avioliitto.
– Se oli ihan hirveää myllerrystä.
– Ja samaan aikaan kuitenkin vakuutuin siitä, että Jumala rakastaa minua. Vaikka olisin tehnyt miten väärin, juossut Jumalaa karkuun ja kapinoinut, ovet ovat auki ja minut otetaan vastaan.
Vettenrannan Raamattu oli pölyttynyt kirjahyllyn uumenissa vuosikausia. Nyt oli aika avata se jälleen.
– En ajatellut, että minun ”pitää” lukea Raamattua, vaan ihan oikeasti halusin lukea sitä joka päivä! Se tuntui vaan niin hyvältä. Aina kun alkoi ahdistaa, avasin Raamatun, ja sanan kautta tuli joka kerta rauha.
Vettenranta haki apua juomiseen.
– Aika harva alkoholisti oikeasti raitistuu. Se on mahdollista vain, jos itsellä on siihen halu. Muuten kukaan ulkopuolinen ei voi auttaa.
Raitistumisessa auttoi Jumalan lisäksi vertaistukiryhmä, jossa oli mahdollista tavata muita saman ongelman kanssa kamppailevia.
Laatoitusfirmasta löytyi uusi, mielekäs työpaikka. Samaan aikaan Vettenranta opiskeli myös ammattikoulussa.
Opiskelu- ja työkavereilta miehessä tapahtunut muutos ei jäänyt huomaamatta.
– Tilanteita puhua uskosta tuli eteen jatkuvasti. En yrittänyt erikseen etsiä niitä. Ajattelin, ettei minulla ole mitään menetettävää. Saan Jeesukselta kaiken enkä enää halunnut esittää mitään. Mitä sitten, vaikka ihmiset nauraisivat minulle.
Paljon sanottavaa
Samuli Vettenranta on noussut myllerrysten jälkeen uudelleen yleisön eteen kitaransa kanssa.
– Olen kyllä viimeisimmillä keikoillani varmaan puhunut enemmän kuin laulanut, hän naurahtaa.
– Sanottavaa on niin paljon, etten enää halua pelkästään soittaa ja laulaa.
Vettenranta kokee toteuttavansa nyt sitä kutsua, jonka sai Jumalalta jo lapsena.
– Haluan olla kutsumassa ihmisiä läheisempään suhteeseen Jumalan kanssa. Tiedän omakohtaisesti, että meistä käydään taistelua ja vihollinen yrittää erottaa meidät Jumalan antamista lupauksista. Vihollinen yrittää saada meidät solmuun ja lukkoon, mutta se ei ole Jumalan tahto. Jumala haluaa vapauttaa.
– Tätä sanomaa haluaisin tuoda ihmisille, Vettenranta sanoo.
Keikkoja on putoillut eteen pyytämättä.
– Olen ottanut lahjana, jos kutsutaan jonnekin.
– Enimmäkseen olen keikkaillut Sleyn tilaisuuksissa. Siellä olen ihmisille jo valmiiksi tuttu.
Kaksiteräinen miekka
Samuli Vettenranta on huomannut, että nykykristillisyydessä synnistä puhumista saatetaan vältellä.
– Ehkä enemmän korostetaan armoa, hän pohtii.
– Moni saattaa ajatella, että koska on armo, kaikki voivat tehdä, mitä haluavat.
Kuitenkin Jumalan sana on kaksiteräinen miekka. Vettenranta siteeraa heprealaiskirjeen neljättä lukua, jossa kerrotaan, miten Jumalan sana ”iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme”.
– On hirveä tunne, kun tajuaa, että joku näkee tämän kaiken, Vettenranta puuskahtaa.
– Ja samaan aikaan on totta, että sen kaiken Jeesus Kristus sovitti ristillä.
Vettenranta muistuttaa, ettemme voi jättää julistuksesta pois lakia. Juuri se saa ihmiset ymmärtämään syntinsä ja tulemaan Jeesuksen luo.
– Tämä oli ihan se avainasia omassa parannuksenteossanikin ja siinä, että elämäni muuttui.
– Se oli pelkästään Jeesuksen ansiota. Minun hyvyydelläni tai pahuudellani ei ollut siinä osaa eikä arpaa.
– Koska olen saanut kaiken lahjana Jumalalta, haluan myös elää Jumalan tahdon mukaan. Siihen saa joka päivä rukoilla voimaa.
Vettenrannan aamut alkavat Lutherin aamurukouksella. Isä meidän -rukousta hän rukoilee monta kertaa päivässä.
Tärkeä matkaeväs on myös ehtoollinen, jonka Vettenranta nauttii sunnuntaisin Tampereen Luther-talolla, jota hän kutsuu kotiseurakunnakseen.
”Lutsi” on tätä nykyä niin täynnä, että istumaan voi olla vaikea mahtua, jos saapuu myöhässä.
– Aiemmin en käynyt kirkossa säännöllisesti mutta nyt olen päättänyt käydä joka sunnuntai, ja siitä on tullut rutiini.
– Ehtoollisella on ollut elämääni konkreettinen vaikutus. Siihenhän sisältyy myös Jeesuksen lupaus, että joka syö minun ruumiini ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä pysyn hänessä.
Vettenranta on ollut muutaman kerran mukana Luther-talon teepöytäaktiossa. Joukko vapaaehtoisia jalkautuu maanantaisin Tampereen keskustorille jakamaan teetä ja kahvia ja juttelemaan ohikulkijoiden kanssa uskonasioista.
Siinä missä nuorena uskosta jakaminen oli lakia, nyt todistaminen lähtee vapaudesta käsin.
– Haluan puhua siksi, että tässä on sanoma, joka on muuttanut mun elämäni. Haluan, että muutkin voisivat löytää Jeesuksen luo.
ESSI TUOMALA
