Kirjalla on digitaalisessa maailmassakin edelleen tärkeä paikkansa välineenä, joka tuo kristinuskon ja teologian yleistajuisesti suuren yleisön ulottuville, uskovat Totuus vai tehtävä? 2 -kirjan kirjoittajat.
Kesäkuussa Sley-Media julkaisee Totuus vai tehtävä? 2 -kirjan. Siinä esitetään yli kolmekymmentä kristinuskoon ja teologiaan liittyvää kysymystä, joihin vastataan yleistajuisesti ja napakasti. Sleyn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvaisen toimittama kirja on jatko-osa pari vuotta sitten ilmestyneelle Totuus vai tehtävä? -kirjalle. Kakkososan kirjoittajina on Sleyn työntekijöiden lisäksi useita muita teologeja.
Muista kirjasto!
Viime kuussa julkaistu Suomen Kustannusyhdistyksen vuosi- ja neljännesvuositilasto vahvisti, että painettujen tietokirjojen myynti on kääntynyt nousuun. Vuonna 2025 painettujen tietokirjojen myynti oli jo lisääntynyt ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2018. On rohkaiseva signaali, että tietokirjat kiinnostavat ihmisiä. Sanansaattaja kysyi muutamalta Totuus vai tehtävä? 2 -kirjan kirjoittajalta sitä, mitä he ajattelevat kristinuskoa käsittelevän tietokirjan merkityksestä.
Tutkijatohtori Topias Tanskanen Åbo Akademista on sitä mieltä, että hyvä kristinuskon perusasioita ja teologiaa käsittelevä kirjallisuus, jossa otetaan myös haasteet vakavasti, on edelleen tärkeää. Tanskanen huomauttaa, että internet on täynnä ”tekoälyllä tehtyä saastetta” ja siksi hän sanookin, että internetin hakukoneiden käyttämisen sijaan ihmisten kannattaisi useammin mennä kirjastoon.
– Teologisen kirjallisuuden lukijat voisivat hyvin tehdä tilauspyyntöjä paikalliskirjastoihin ja lainata sieltä teoksia ahkerasti, Tanskanen rohkaisee.
– Olisi kuitenkin myös tärkeää, että internetissä, nykyajan turuilla ja toreilla, olisi saatavilla laadukasta teologista materiaalia, Tanskanen toteaa ja mainitsee positiivisina esimerkkeinä Sleyn Youtube-kanavalla nähtävän Kurkkupellon vartiolava -podcastin ja Sleyn Bible Toolbox -nettisivuston.
Huolellisesti perustellut väitteet
Perheneuvoja, teologian tohtori Jari Kekäle muistuttaa, että kirjan lukeminen tarjoaa tärkeän mahdollisuuden pysähtymiselle ja hidastamiselle. Siksi hän ajattelee, että myös kirjat, joiden lukemiseen kuluu paljon aikaa, ovat ajassamme tärkeitä. Useinhan teologiaa käsittelevät kirjat ovat juuri niitä, joiden lukeminen vaatii paneutumista.
– Kirjoissa kristinuskoon liittyvät väitteet on perusteltava huolellisesti, kun taas netissä keskustelu perustuu nopeisiin heittoihin, dosentti, Savonlinnan seurakunnan kirkkoherra Sammeli Juntunen puolestaan huomauttaa.
– Lukija voi palata kirjan pariin myöhemmin ja miettiä sen väitteitä. Kirja on siis usein syvällisempi ja perusteellisempi kuin netti. Ja kirjaa on kiva pitää kädessä ja käännellä sivuja. Se on rauhoittavampaa kuin kännykän tai tietokoneen räplääminen, Juntunen jatkaa.
Turun yliopistossa kirjallisuustieteen alan väitöskirjaa valmisteleva Oiva Ristimäki muistuttaa, että painetun kirjan lukeminen edistää sekä tutkimusten että arkikokemuksen mukaan asioiden oppimista ja muistamista.
– Esimerkiksi somevideot eivät pedagogisena välineenä pärjää kirjalle, vaikka kristillisten toimijoiden toisaalta onkin hyvä näkyä ja julistaa myös somessa. Mitä tärkeämpi jokin asia on, sitä suuremmalla syyllä siitä on syytä tehdä kirja!
Raflaavat otsikot ja shokkiefektit
Topias Tanskanen tekee työkseen tutkimusta eksegetiikan eli Raamatun tutkimuksen parissa. Hänen aiheenaan Totuus vai tehtävä? 2 -kirjassa on Jeesuksen jumaluus.
Tanskanen huomauttaa, että eksegetiikkaa tutkimusta käsittelevää kirjallisuutta myydään usein raflaavilla otsikoilla.
– Se herättää mielenkiintoa, mutta toisaalta näin saatetaan pyrkiä saamaan mahdollisimman suuri shokkiefekti kirjalle. Joskus kirjan sisältö ei vastaa sitä, miten sitä on myyty.
Tanskanen arvelee, että kirkon perinteisiä käsityksiä läheisempien tutkimustulosten popularisointi ei tuota samassa määrin shokkiarvoa, eikä se myöskään saa yleensä yhtä paljon medianäkyvyyttä. Hän muistuttaa, että tieteellinen eksegetiikka lukee tekstiä toisesta näkökulmasta ja toisista lähtökohdista kuin kirkko. Näinhän totesi jo dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen aikanaan.
– Näin se saakin mielestäni olla. Eksegetiikka lukee tekstiä täysin inhimillisenä, tietyssä historiallisessa kontekstissa muovautuneena tekstinä, kun taas kirkko ymmärtää sen myös jumalallisena erityisenä ilmoituksena. Joskus tätä erottelua ei ymmärretä, ei yliopistossa eikä kirkossa, saati sitten eksegetiikkaa popularisoitaessa, Tanskanen huomauttaa.
Hänen mukaansa eksegetiikan yleistajuistaminen voi myös haastaa kristittyä lukijaa tarkistamaan raamattukäsitystään ja -tulkintaansa.
– Parhaimmillaan se potkii kohti Raamatun lukemista ja antaa antoisaan aherrukseen tuoreita ja rakentavia näkökulmia.
”Pehmeä, pörhelö pallo”?
Jari Kekäle kirjoittaa kirjassa siitä, miten tulla toimeen vaikeiden lähimmäisten kanssa. Hän herättelee lukijoita pohtimaan ihmissuhteiden ongelmia. Kekäle huomauttaa, että kiltteydellä on suuri merkitys kovassa ajassamme. Ihmissuhteissa kiltteys voi kuitenkin kääntyä yksilöä vastaan.
– Jos kiltteys on lempeyttä, hyvää käytöstä ja toisen asemaan asettumista häntä ymmärtäen, se on aina tuiki tarpeellista. Kiltteyden pulma on ehkä ollut siinä itsensä unohtamisen eetoksessa, joka kulttuurissamme kiltteyteen on joskus liitetty. Tässä väärin ymmärryksessä kiltistä tulee ”pehmeä, pörhelö pallo”, jota muut voivat potkia ja mukiloida halunsa mukaan ilman ongelmia, Kekäle painottaa.
Kekäle kertoo keksimästään säännöstä, joka pitäisi hänen mukaansa opettaa lapsillekin. Se kuuluu näin: ”Aikuisen ihmisen tehtävä on puhua itselleen tärkeistä asioista ääneen rakentavasti.”
– Tämä periaate ei kumoa oikeaa kiltteyttä. Oikea kiltteys koskaan kumoa sitä, vaan vahvistaa sen, Kekäle painottaa.
Sammeli Juntunen vastaa kristillistä avioliittoetiikkaa käsittelevässä artikkelissaan kysymykseen siitä, rikkooko kristitty yhdenvertaisuutta vastaan ja syyllistyykö syrjintään, jos hän kannattaa perinteistä tulkintaa avioliitosta naisen ja miehen välisenä. Juntusen mukaan vastaus kysymykseen riippuu ihmiskäsityksestä. Hän toteaa myös tekstissään, että julkinen homoavioliittoja vastaan saarnaaminen ei välttämättä ole järkevää.
– Niille, jotka kannattavat homoavioliittoa tai itse elävät sellaisessa, tiukka saarnaaminen tästä aiheesta voi olla etäännyttämässä heitä kristinuskosta, Juntunen pohtii.
Ikkunoita aatteisiin
– Kristittyjen lukuharrastus on hiipunut, toteaa Oiva Ristimäki, joka pohtii Totuus vai tehtävä? 2 -kirjassa kulttuuria ja taidetta kristityn elämässä.
– On vaikea sanoa, missä määrin äänikirjabuumi voi kompensoida tämän hiipumisen vaikutuksia.
Kysymys siitä, miten kirjallisuuden lukeminen ja harrastaminen voisi palvella evankeliumia seurakuntalaisten elämässä, on Ristimäen mukaan mielenkiintoinen ja vaikea. Hän ajattelee, että fiktion lukemisen väheneminen on yhteydessä siihen, että aatehistoriaan kohdistuva kiinnostus on hiipunut kulttuurissamme ja seurakunnassa.
– Voidaan ehkä jopa puhua eräänlaisesta kristittyjen aatehistoriallisesta sokeutumisesta. Parhaimmillaan kirjallisuuden lukeminen avaa ikkunoita aatteisiin, aatteellisiin sitoumuksiin ja aatteiden väliseen vuoropuheluun.
Ristimäki rohkaisee kristittyjä lukemaan myös sellaista kaunokirjallisuutta, jossa ilmenevät ideologiset näkemykset ovat lukijan käsitysten vastaisia. Ideologisesti ”kyseenalaisilta” tuntuviin kirjailijoihin ei hänestä pidä suhtautua penseästi tai halveksivasti vaan pyrkiä mieluummin empaattisesti ymmärtämään kirjailijan kysymyksenasetteluja.
– Tämä on tärkeää, kun työskentelemme seurakuntana yhdessä sen eteen, että eri aatteiden perillisiä tulisi evankeliumin vaikutuksesta uskoon ja että he pääsisivät Jumalan lapsen asemaan, Ristimäki muistuttaa.
Teksti: Elina Takala
