150 vuotta sielujen rakentamista
Pinnalla

150 vuotta sielujen rakentamista

Sanansaattaja-lehti täyttää tammikuussa 150 vuotta. Perustamisvuonna 1876 lehdessä otettiin kantaa muun muassa hihhulilaisiin, juutalaisten kääntymiseen ja kiroiluun.

”Aloittaessaan matkailuansa Suomen mantereilla, tahtoo Sanansaattaja tämän ensi-numeronsa alussa heti ilmoittaa mitä sanomaa se aikoo julistaa. Tämä sanoma ei ole mikään muu kuin Jesuksen Kristuksen evankeliumi, sama iloinen sanoma, jota Herran enkeli ensimmäisenä joulu yönä saarnasi”. Näillä sanoilla esiteltiin suurelle yleisölle evankelinen kansanlehti, Sanansaattaja, tammikuussa 1876.

Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Sley, oli perustettu kolme vuotta aiemmin, 1873, ja nyt alati kasvavalle liikkeelle tarvittiin oma äänenkannattaja. Sellaisen perustamisesta oli keskusteltu jo yhdistyksen ensimmäisessä vuosikokouksessa vuonna 1874. Toimeen tarttui nuori puuhakaksikko: Dragsfjärdin kappalainen, evankelisen liikkeen isän, Fredrik Gabriel Hedbergin, vävy Ludvig Wennerström (1849–1909) sekä ”evankelisen liikkeen ihmelapsi” Johannes Bäck (1850–1901), joka oli vihitty papiksi vain 19-vuotiaana muutamaa vuotta aiemmin. Wennerströmillä oli nuoresta iästään huolimatta jo aiempaa kokemusta lehtityöstä. Hän oli mukana toimittamassa vuoteen 1876 asti ilmestynyttä Evangelisk Tidningiä. Lisäksi molemmilla herroilla oli vankkaa paikallisseurakuntatuntemusta.

Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja. Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

Mistä nimi ”Sanansaattaja”?

Itse Fredrik Gabriel Hedberg kirjoitti lehden toisessa ja kolmannessa numerossa julkaistun pitkän ja hartaudellisen tekstin Sanansaattaja-lehden nimestä. Hedbergin mukaan nimi ”Sanansaattaja” heijasteli lehden lähetystehtävää. ”Mutta Herra Kristus ei tahdo yksinänsä suullisesti tulla ilmoitetuksi ja julistetuksi, vaan myös toden totta muullakin tavoin, kuten suinkin voi tapahtua, niin ikään kirjojenkin kautta. Tätä jo näemme Apostoleinki tavoista ja käytöksestä. Eivät he vaan suusanallisesti evankeliumia saarnanneet, vaan vieläpä Lähetys-kirjeillään ei Epistoloillaan sitä sanaa levittivät ja vahvistivat. Ja vaikka meidän aina ja ennen kaikkea on nojautuminen heidän kirjoihinsa ja koko Jumalan pyhään Raamattuun ja sen jälkeen ahkerasti tyystin totteleminen ja vertaileminen kaikkea oppia, onko se Jumalasta vai ei; niin ei sen vuoksi kuitenkaan voi koskaan liiaksi todistaa, liiaksi puhua ja kirjoittaa hänestä, joka on autuutemme A ja O, alku ja loppu. Siitä syystä tahtoo tämäkin Evankelinen Kansanlehti olla Herran Kristuksen sanansaattajana ja on se siinä tarkoituksessa rohjennut nimekseen ottaa tuota kallista ja paljon painavata Sanansaattaja-nimeä”, Hedberg kirjoitti.