Avaimet kertovat vallasta ja vastuusta

Avainten valta ei ole kirkossa mielivallan väline. Luterilaisen tunnustuksen mukaan avainten valta merkitsee ennen kaikkea evankeliumin julistamista, syntien anteeksiantamista ja pidättämistä sekä sakramenttien toimittamista. Kirkko on saanut avaimet siksi, että syntinen saa kuulla Kristuksen tähden: sinun syntisi annetaan anteeksi.

Se, jolla on avaimet, hänellä on valta. Tätä yksinkertaista totuutta ei tarvitse selittää ihmiselle, joka on joskus kantanut vastuuta talosta, työpaikasta, kirkosta tai yhteisöstä. Avain avaa oven, mutta se myös muistuttaa luottamuksesta. Avainta ei anneta kenelle tahansa. Sen saa se, jonka odotetaan tulevan oikeaan aikaan, huolehtivan talosta ja avaavan oven niille, joille se kuuluu avata.

Tämän vuoksi avaimen menettäminen voi tuntua yllättävän suurelta asialta. Kyse ei ole vain metallinkappaleesta taskussa. Kyse on luottamuksesta, tehtävästä ja kutsumuksesta. Kun avaimet otetaan pois, ihminen joutuu kysymään, onko hänen aikansa talonmiehenä päättynyt. Ja kun puhumme kirkosta, kysymys käy vielä vakavammaksi: kenelle Kristus on antanut avaimet, ja mihin niitä on käsketty käyttää?