Elämää seurakunnassa, Kristuksen kirkossa
Hartaus

Elämää seurakunnassa, Kristuksen kirkossa

Jatkuvasti kysytään, mikä on kirkko, mikä on seurakunta?

Monien on vaikea ymmärtää, että kirkko ei ole ihmisen perustama. Tietysti täällä historiassa ihmiset sitä rakentavat. Mutta monien vikojen alainen se on. Uhkaa peittyä se kaunis ajatus, että kirkko on meidän hengellinen äitimme. Uhkaa peittyä se, että me olemme kirkko. Uhkaa peittyä se uskonpuhdistajan yksikertainen sana, että kirkko on maan päällä uskovien yhteisö. Pieni lapsikin osaa sanoa, että seurakunta on Jeesukseen uskovien joukko.

Kirkko ei ole yhdistys eikä maallinen harrastusklubi. Ei joukko, jossa jokainen itse määrittää, mikä kirkko on.  Selasin kotona vanhoja papereitani, koska yritän vähentää kirjojen ja mappien määrää. Vastaan tuli vanha lehtileike. Siinä Helsingin silloinen piispa kirjoitti maan suurimmassa lehdessä: ”Kirkon ydinkysymys on, pysyykö se uskollisena Jumalalle. Pitemmän päälle kirkko voi tavoittaa kansaa vain, mikäli se vastaa ihmisten Jumala-kysymyksiin. Kirkon tärkein tehtävä on olla uskonnollinen yhteisö.”  Näin juuri. Kirkon tehtävä on olla hengellinen yhteisö. Se ei saa kadottaa hengellistä olemustaan, kun monet vieraista aatevirtauksista lähtevät pyrkimykset uhkaavat muuttaa sen tehtävää. Uusin puheenvuoro on Sleyn kotimaanjohtajan kirja Murtunut Kristuksen ruumis. Se on syvältä luotaava katsaus alkukirkosta nykypäivään. Kannattaa lukea.

Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja. Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi ja tuet kristillisiä kirjoittajia.