Huivi päässä kirkkoon?
Valokeilassa

Huivi päässä kirkkoon?

Yhä useampi nuori nainen meillä ja maailmalla peittää päänsä jumalanpalveluksessa. Mitä siitä pitäisi ajatella?

Sleyn toimintaan osallistuva nuori nainen, Maija (nimi muutettu) peittää päänsä messussa ja muissa tilanteissa, joissa rukoillaan.

– Kävin kirkossa useamman vuoden pitämättä huivia. Jokin aika sitten pysähdyin ajattelemaan asiaa, kun luin Korinttolaiskirjeen kohtaa, jossa puhutaan pään peittämisestä.

Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja. Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

Pään peittäminen trendaa nuorten katolilaisten keskuudessa

Sosiaalisessa mediassa törmää tuon tuosta nuoriin katolilaisiin naisiin, jotka kertovat kymmenille tuhansille seuraajilleen, miksi ovat alkaneet peittää messussa päänsä. Esimerkiksi käyttäjänimi cradlecatholicmom, jonka tilillä on yli 40 tuhatta seuraajaa, muistuttaa, että Paavalin ohje otettiin katolisessa kirkossa todesta aina 1900-luvun puoliväliin saakka. Hän syyttää tavan häviämisestä kirkkoon tunkeutunutta feminismiä.

Vuoden 1917 kanoninen oikeus ohjeisti katolisia naisia peittämään päänsä, mutta tapa alkoi sittemmin hiljalleen väistyä. Uusin ja edelleen voimassa oleva kanonisen oikeuden kokoelma vuodelta 1983 ei enää mainitse pään peittämistä.

Ortodoksikirkossa käytännöt vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Venäjällä pään peittäminen on edelleen yleinen tapa, kun taas Lähi-idässä monet ortodoksinaiset osallistuvat jumalanpalvelukseen avopäin, koska haluavat tehdä pesäeroa muslimeihin. Isä Marko Mäkinen kirjoittaa Aamunkoitto-lehden blogissa: ”Pään peittämisen tapaa ei omassa kirkossamme pidetä kulttuurisesti tai teologisesti sitovana: kirkkoon voi tulla yhtä lailla huivi päässä kuin ilmankin, riippumatta ihmisen taustasta. Sama periaate koskee muitakin kulttuurisia tapoja, kuten sitä, kuka saa seistä milläkin puolella kirkkosalia.”