Hyvää viljaa

Seurasin kesän ajan ohrapellon kasvua ja kypsymistä juodessani kahvia terassillamme. Vihreä vilja kypsyi lopulta kullankeltaiseksi ja odotin, että iso puimuri tulee ja korjaa viljan. Odotin puimuria niin kuin lapset joulupukkia. Vaikka se tuntuu vähän lapselliselta, haluan olla kotona silloin, kun puimuri tulee.

Raamatussa on paljon kertomuksia, joissa puhutaan kylvöstä ja viljasta. Tällainen kertomus on esimerkiksi vertaus kylväjästä. Vertauksessa kylväjä kylvää siemeniä erilaisiin maaperiin: tien varteen, kiviselle maalle, orjantappuroihin ja hyvään maahan. Vertaus opettaa, kuinka ihmiset ottavat Jumalan sanan vastaan eri tavoin. Joidenkin ihmisten kohdalla sana ei pääse juurtumaan. Ei ole aikaa eikä edes halua kuulla Jumalan sanaa. Saatana kylvää epäuskon siemeniä ahkerasti. Toiset ottavat sanan ilolla vastaan, mutta luopuvat siitä koettelemusten tullessa. Joillakin elämän huolet ja menestyksen tavoittelu vievät kaiken huomion ja sanasta eläminen kuihtuu. Joidenkin kohdalla sana juurtuu sydämeen ja elämään. He haluavat elää läheisessä yhteydessä Jumalaan.

Jumala rakastaa kaikkia luotujaan ja kaipaa heitä elämään yhteydessään. Hän tahtoo olla Isämme ja iankaikkinen turvamme. Jumala vetää ihmistä puoleensa monin tavoin. Hänen rakkautensa löytää pimeimpäänkin kolkkaan. Väsymättömästi, jopa mustasukkaisesti, hän etsii ihmistä: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"(Jaak 4:5).