Sapatti, lepopäivä ja levon tarve
Raamatusta

Sapatti, lepopäivä ja levon tarve

Velvoittavatko Vanhan testamentin sapattisäädökset kristittyjä? Mikä on lepopäivän rooli kristillisessä kirkossa? Onko levolle raamatullisia perusteita? Tässä raamattuopetuksessa paneudumme näihin kysymyksiin.

Sapatti on hepreaksi sabbat.  Se tulee verbistä sabat, joka merkitsee ”levätä” tai ”lakata työskentelemästä”. Sapatti tarkoittaakin Raamatussa juutalaisten lepopäivää, jonka Jumala asetti kymmenessä käskyssään.

Antaessaan sapattikäskyn Jumala myös perusteli sen. Käsky ja perustelut löytyvät toisen Mooseksen kirjan luvusta 20: ”Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä viikossa tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä (…) Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mikä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20: 8–11) Jumalan luomisprosessi antoi rytmin työllemme ja levollemme.

Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja. Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi ja tuet kristillisiä kirjoittajia.