Psykoterapeutti Tuula Veko rohkaisee velvollisuudentunteiden ahdistamia ihmisiä katsomaan jokapäiväistä elämäänsä uusin silmin. Kaikkien askareiden ei tarvitse aina olla hyödyllisiä. Voi vaikka maalata vesiväreillä kissanpentuja teepusseihin. Sata polkaisua. Sitten seuraavat sata polkaisua. Ylämäki jatkuu ja jatkuu. Jos vauhti hidastuu alle viiteen kilometriin tunnissa, painavaksi lastattu polkupyörä kaatuu. Tunturin laella Tuula Veko huohottaa ja pyyhkii hikeä. Hän riisuu kypärän ja katsoo eteensä avautuvaa karua pohjoisnorjalaista maisemaa. Tuntureita ja jokia. Kapeaa ja moneen kertaan paikattua asfalttitietä, taivaalla kaartelevaa piekanaa. Kaukana häämöttää Jäämeri. ”Jumala, mitä sinä minusta ajattelet? Olenko tehnyt elämässäni oikeita valintoja?” Tuula ei jaksa kovin usein miettiä näitä kysymyksiä, joita hän oli […]
