Kuolleelta näyttävän luonnon puhkeaminen uuteen kukoistukseen on tulkittu Raamatussa kuvana uudesta alusta, jolloin Jumalan rakkaus luo maailmaan jotakin ihmeellistä ja uutta. Tätä rakkauden ihmettä kuvataan Laulujen laulussa: ”Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt. Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan.” (Laul. 2:10–13)

Aamoksen kirjassa ennustetaan, että tulevana pelastuksen aikana luonto uudistuu ihmeellisesti. Kylväjä ja sadon korjaaja työskentelevät samaan aikaan, sillä maata voidaan viljellä kaikkina vuodenaikoina: ”Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään. Minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen hävitetyt kaupunkinsa ja asettuvat niihin asumaan. He istuttavat viinitarhoja ja nauttivat niiden viinin. He istuttavat puutarhoja ja nauttivat niiden hedelmän.” (Aamos 9:13–14)

Ilmestyskirjassa Aamoksen tulevaisuuden näky sanoitetaan uudelleen niin, että hedelmäpuista voidaan korjata sato vuoden jokaisena kuukautena: ”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.” (Ilm 22:1–5)