Mitä Raamattu opettaa jumalanpalveluksesta?

Yhteinen jumalanpalvelus on kristillisen elämän sydän. Aivan alusta alkaen kristityt ovat kokoontuneet säännöllisesti rukoilemaan ja kuulemaan Jumalan sanaa. Raamattu opettaa kuitenkin yllättävän vähän siitä, millainen jumalanpalveluksen tulisi olla. Uudessa testamentissa on joitain ohjeita ja muutamia kuvauksia ensimmäisten kristittyjen jumalanpalveluksista.

Apostolien teoissa kuvataan Jerusalemin alkuseurakunnan elämää: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.” (Ap. t. 2:42)

Ensimmäiset Jeesuksen seuraajat olivat juutalaisia, ja vielä Paavalin työn tuloksena syntyneissä seurakunnissakin saattoi olla mukana runsaasti juutalaistaustaisia kristittyjä. He olivat tottuneet viettämään joka sapatti synagogajumalanpalvelusta. On otaksuttavaa, että monissa seurakunnissa jumalanpalvelus muistutti pitkälti synagogapalvelusta. Synagogapalveluksessa luettiin ja selitettiin pyhiä kirjoituksia, rukoiltiin ja laulettiin. Samat elementit kuuluivat ensimmäisten Jeesuksen seuraajien jumalanpalvelukseen, mutta ne saivat uudenlaista väriä siitä uskosta, että nasaretilainen Jeesus, joka oli ristiinnaulittu mutta joka oli noussut kuolleista, on Kristus ja Herra.