”Toivon, että vanhalla virkakannalla voi edelleen jatkaa kirkossa”

Pian naispappeuspäätöksen jälkeen, alkuvuodesta 1987, Evankeliumiyhdistyksen jäsenkokous kokoontui Helsingin Kallioon nykyiseen Pyhän Sydämen kappeliin pohtimaan suuntaa eteenpäin. ”Koska Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys on sidottu sääntöjensä muuttumattomiin periaatepykäliin, se pitää kiinni kristikunnan perinteisestä virkaratkaisusta ja sen mukaisesta käytännöstä”, kokous muotoili kantansa kirkon muuttuneeseen virkakäsitykseen.

Evankeliumiyhdistyksen sääntöjen kolmannen pykälän mukaan ”yhdistys pitäytyy kaikessa toiminnassaan Pyhään Raamattuun ja siinä ilmoitettuun Jumalan Sanaan sekä evankelis-luterilaisen kirkon kaikkien tunnustuskirjojen oppiin. Pyhä Raamattu asetetaan aina ensimmäiselle sijalle kaiken perustaksi.”

Sley on siis sitoutunut sääntöjensä puolesta Raamattuun myös virkakysymyksessä, huomauttaa yhdistyksen toiminnanjohtaja Tom Säilä.

Joskus on väitetty, että mukautuminen kirkon naispappeuspäätökseen mahdollistaisi evankeliumin julistamisen nykyistä laajemmin. Säilä kuitenkin torjuu ajatuksen.

– Vakaumuksella ei voi käydä kauppaa, vaikka siitä luopuminen näyttäisi avaavan uusia mahdollisuuksia. Jos alamme tinkiä siitä, minkä ymmärrämme Jumalan sanan opetukseksi, jotta voisimme julistaa evankeliumia tehokkaammin, joudumme ristiriitaan oman tehtävämme kanssa. Evankeliumin julistamisen tarkoitus ei voi pyhittää kaikkia keinoja.

Säilä oli marraskuun 1986 kirkolliskokouksen aikaan toisen vuoden teologian opiskelija. Hän oli Turun kristillisellä opistolla yleisössä seuraamassa aitiopaikalta kirkon virkakäsityksen historiallista muutosta.

– Kyllä se pisti miettimään, onko mielekästä jatkaa opintoja. Ymmärsin jo silloin, ettei perinteisessä virkakäsityksessä pitäytyvän papin tie kirkossa tulisi olemaan helppo.

– Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että Herra antoi rohkeutta kulkea kohti epävarmaa tulevaisuutta ja luottaa hänen johdatukseensa. Mistään muusta työstä en olisi saanut samanlaista merkitystä elämälleni ja tekemiselleni.

Säilä toivoo, että vanhalla virkakannalla olisi edelleen mahdollista toimia evankelis-luterilaisessa kirkossa.

– Se kyllä edellyttää kirkon päättäjiltä sen huomioimista, että tilanne ei voi jatkua nykyisen kaltaisena loputtomasti. Myös perinteisellä virkakannalla olevat seurakuntalaiset tarvitsevat mahdollisuuden osallistua ehtoolliselle oman vakaumuksensa mukaisesti. Lisäksi kirkossa tarvitaan uusia pappeja, jotka jakavat tämän virkakäsityksen. Nämä kysymykset käyvät vuosi vuodelta kiireellisemmiksi. Toivon, että niihin löydetään ratkaisut kirkon yhteydessä, sillä meidän tavoitteemme ei ole lähteä kirkosta vaan jatkaa siinä.