Luterilainen kirkko kiinnostaa Itä-Afrikassa ihmisiä, jotka kaipaavat vastapainoa karismaattisten seurakuntien opetukselle. Osa ilmiötä on luterilainen herätys Gambellassa, Etiopiassa, missä Anna ja Taisto Sokka vierailivat viime vuonna.
– Nämä meidän lentokoneemme ovat Euroopasta 1970-luvulta, eikä niissä ole mitään tuulilasinpyyhkimiä! Jos tulee myrsky, emme näe yhtään eteenpäin, luterilainen piispa Wichieng Wetnyangran vitsaili Anna ja Taisto Sokalle, joiden kanssa hän lensi viime kesäkuussa Etiopian pääkaupungista Addis Abebasta Gambellaan, Etiopian lounaisosaan. Autokyyti ei tullut kysymykseen – se olisi kestänyt noin kuusitoista tuntia.
Sokat, jotka ovat Ugandassa Sleyn lähetystyöntekijöinä, matkustivat opettamaan Etelä-Sudanin ja Sudanin evankelis-luterilaisen kirkkoon, Etelä-Sudanin ja Etiopian raja-alueelle. Lentokenttä oli keskellä sademetsää.
– Oli se vähän tärisevä lento, mutta kaikki toimi ja lentokone oli oikeasti ihan moderni, Anna Sokka muistelee.
Presbyteeripapeista luterilaisiksi papeiksi
Sleyn yhteistyökirkko, Etelä-Sudanin ja Sudanin evankelis-luterilainen kirkko, vihki vuonna 2023 piispan Gambellaan. Gambella on suuri alue kaukana rajan takana Etelä-Sudanissa sijaitsevasta Jubasta, jossa on kirkon päätoimisto.
Gambellassa kaivataan kipeästi luterilaisen teologian ja Raamatun opetusta. Alueella toimii presbyteerikirkko, joka Sokille muodostuneen käsityksen mukaan edustaa varsin karismaattista teologiaa. Itse he eivät ole kirkossa käyneet. Tästä presbyteerikirkosta on lähtenyt lukuisia seurakuntia, joiden jäsenet ovat liittyneet luterilaiseen kirkkoon. Pappeja kirkossa on noin neljäkymmentä, koska presbyteerikirkon papeista on tullut luterilaisen kirkon pappeja.
Anna Sokan mukaan se, että presbyteeripapit otettiin suoraan luterilaisiksi papeiksi, kertoo siitä, että kirkollinen työ on hyvin alussa.
– Näistä papeista on tietenkin koulutettava luterilaisia pappeja. Heillä on kova into olla luterilaisia, mutta koska he ovat vaihtaneet kirkkokuntaa vasta ihan muutama vuosi sitten, heillä on varsin vähän tietoa luterilaisesta teologiasta.
Lämmin vastaanotto
Sokat saivat Gambellassa riemukkaan vastaanoton. Kun he perille saavuttuaan lähtivät kävelemään majoituksestaan kirkolle noin kilometrin mittaista matkaa, tien varressa odotti yllätys: parinsadan ihmisen muodostama kulkue. Suuri matkaradio soi ja ihmisten laulu raikasi. Jotkut kantoivat plakaattia, jossa oli Sokkien kuva. Kulkueen ensimmäinen kantoi ristiä. Seurakunnassa oli paastottu kuukausi rukoillen lähetystyöntekijöiden vierailun puolesta.
Syrjäinen Gambellan alue on ollut pitkään hyvin konfliktiherkkä eikä siellä ole juuri käynyt vierailijoita. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut.
– Sleyn lähetystyön resurssit ovat painottuneet viime vuosina vain Ugandaan, eikä turvallisuustilanne ole sallinut matkoja Etiopiaan. Mitä enemmän vietimme aikaa gambellalaisten kanssa ja opetimme heitä, sitä paremmin ymmärsimme, miten tärkeää opetuksen saaminen heille oli, Taisto Sokka kuvaa.
Pieni pappisseminaari
Etiopian-vierailulla Taisto Sokka opetti pastoreita ja maallikkosaarnaajia ja Anna Sokka diakonissoja.
– Presbyteerikirkosta luterilaiseen kirkkoon siirtyneillä diakonissoilla ei ole paljon koulutusta, mutta heillä on paljon kokemusta perusseurakuntatyöstä. Luterilaisessa kirkossa halutaan kouluttaa näitä diakonissoja, jotta he tuntisivat Raamattua paremmin, Anna Sokka kertoo.
Gambellassa luterilainen kirkko on aloittanut oman pappisseminaarin. Pappi, joka on kaikkein kokenein, opettaa pientä joukkoa pappeja. Seminaarissa on ollut Sokkien saaman tiedon mukaan ollut neljä opettajaa ja kuusitoista opiskelijaa.
– Kun olimme Gambellassa, näimme luokkahuoneita: oli laitettu puukeppejä vieri viereen ja ne olivat luokkien seinät. Opetus lähtee siis kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta, Anna Sokka toteaa.
Gambellan alueen luterilainen piispa on Sokkien mukaan hyvin tietoinen siitä, että mitä enemmän ulkopuolista tukea kirkko saa, sitä suurempi vaara sillä on joutua riippuvuussuhteeseen tukijoistaan.
– Piispa onkin sanonut, että hän pyytää yhteistyökumppaneilta ainoastaan sitä, että saisi opettajia seminaariin. Tai että vaikkapa viikoksi joku tulisi kouluttamaan isompaa joukkoa kerrallaan, Taisto Sokka sanoo.
Sokat vastasivat mielellään piispan pyyntöön.
– On Raamatun opettajan unelma päästä opettamaan tärkeimpiä ja keskeisimpiä asioita, Taisto Sokka toteaa.
Pettymystä karismaattiseen julistukseen
Etiopiassa luterilaisten osuus kristityistä on ollut pitkään suuri. Anna Sokka muistuttaa myös, että karismaattinen kristillisyys on Afrikassa nopeimmin kasvava kristinuskon muoto.
Miksi juuri luterilainen kirkko kiinnostaa Etiopiassa?
– Ihmiset ovat kertoneet meille pettyneensä siihen, että heidän odotuksensa eivät ole karismaattisessa liikehdinnässä täyttyneet, Taisto Sokka vastaa.
Anna Sokan näkemyksen mukaan monessa karismaattisessa kirkossa Raamatun opetus on vähäisempää kuin luterilaisissa kirkoissa keskimäärin. Kristillisestä elämästä opetetaan usein enemmän kuin esimerkiksi Raamatun kertomuksista. Luterilaisissa kirkoissa seurataan kirkkovuotta. Jumalanpalveluksissa saarna liittyy perinteisesti evankeliumitekstiin.
– Karismaattisissa seurakunnissa taloudellinen uhraaminen on keskeisessä roolissa. Rahan antamisen seurakunnalle ajatellaan varmistavan sen, että ihmiset saavat Jumalalta vastineeksi ajallisia siunauksia.
Luterilaiseen kirkkoon liittyneet gambellalaiset ovat kertoneet myös arvostavansa luterilaisesta liturgiaa ja jumalanpalveluksissa vallitsevaa järjestystä. Joissakin karismaattisissa seurakunnissa kokoukset etenevät Gambellan alueen kristittyjen mukaan sen mukaan, millaisia ilmestyksiä julistaja tai seurakuntalaiset saavat. Karismaattisissa seurakunnissa korostetaan voimakkaita kokemuksia ja niiden saaminen on osoitus siitä, että ihmisellä on läheinen suhde Jumalan kanssa.
– Raamattua ja teologiaa, tai arkisemmin ajatuksia Jumalasta ja uskosta, opetetaan karismaattisissa seurakunnissa paljon kapeammin kuin luterilaisessa kirkossa. Monia kiinnostaa se, että luterilaiset opettavat Raamatusta nousevaa kokonaisteologista käsitystä siitä, mitä Raamattu kertoo Jumalasta, ihmisestä, synnistä, pelastuksesta ja maailman luomisesta. Raamattu on aarreaitta, josta voi ammentaa tällaisia asioita, Taisto Sokka muistuttaa.
Vallankumouksellinen viesti
– Gambellan alueella on ihan selvästi herätystä. Kyllä sen näki ja tunsi siellä ollessaan, Anna Sokka toteaa.
Suuri osa Gambellan alueen luterilaisista kuuluu nuer-heimoon. Nuerien aluetta on sekä Etelä-Sudanin että Etiopian puolella.
Sokat kertovat, että nuer-heimoa on perinteisesti pidetty väkivaltaisena heimona. Nuereilla on paljon perinteisiä uskomuksia, ja koska he paimentolaisina elävät hyvin liikkuvaa elämää, heidän tavoittamisensa on ollut haastavaa. Kristinusko on mielletty paikallaan asuvien uskonnoksi. Kuitenkin viime vuosina nuerien keskuudessa on noussut paljon kiinnostusta kristinuskoa ja myös luterilaista kirkkoa kohtaan.
Taisto Sokka muistuttaa, että luterilainen julistus on hyvin evankeliumikeskeistä. Luterilaisuudessa painotetaan armon opetusta Jeesuksen ristin työn kautta. Anna Sokka jatkaa, että tämä viesti on suorastaan vallankumouksellinen. Nuerien perinteiset uskomukset nojaavat nimittäin siihen, että jos tehdään vääryys, se pitää hyvittää jumalille, esi-isille ja kyläyhteisölle.
Vähintään kolme kahvikupillista
Etiopian-matkalta Sokkien mieleen jäi voimakkaasti nuer-heimoon kuuluvien kristittyjen vieraanvaraisuus ja heidän kiehtova kulttuurinsa. Etiopialainen kahvikulttuuri oli vierailijoille iloinen yllätys. Kahvi tehdään paikan päällä kuivatuista raakapavuista, jotka paahdetaan ja jauhetaan jokaista kahvittelukertaa varten.
Gambellassa Sokat tutustuivat erityiseen kahviin liittyvään perinteeseen.
– Jos kuljet kahvia valmistavan ihmisen ohi silloin, kun kahvipapuja paahdetaan, sinulle kaadetaan ensimmäinen kupillinen eikä sinua saa veloittaa siitä, vaikka kyseessä olisi yritys. Myös kahvin nauttimiseen liittyy uskomuksia. Kahvia ei vain juoda nopeasti vaan kahvinjuonti on seurustelutuokio. Hyvin tujua kahvia juodaan vähintään kolme kupillista, jotka ovat kyllä pieniä, Taisto Sokka kertoo.
TEKSTI: Elina Takala
