Kahdeksan herätysliikejärjestön muodostama Kirkkokansa kokoontui paastonajan juhlaan Helsingin Luther-kirkolle palmusunnuntain aattona.
Aikojen merkit -paneelikeskustelussa ajankohtaisesta kirkollisesta tilanteesta keskustelivat Uusi Tie -lehden päätoimittaja Santeri Marjokorpi, Sanansaattaja-lehden päätoimittaja Ville Auvinen, Rauhan Sana -lehden päätoimittaja Jukka Malinen sekä Missions Tidning -lehden päätoimittaja Vesa Pöyhtäri moderaattorinaan STI:n pääsihteeri Soili Haverinen.
Paneelissa puhutti muun muassa virkakysymys ja sen aiheuttama kirkkotaistelu.
– Kirkkotaistelu synnytti numeraalisen tilanteen 354/100, Vesa Pöyhtäri sanoi.
Hän tarkensi, että ensimmäinen luku tarkoittaa evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien määrää, toinen vuoden 1986 jälkeen syntyneitä vanhauskoisia jumalanpalvelusyhteisöjä, joihin on laskettu paitsi herätysliikkeiden messuyhteisöt myös Lähetyshiippakunnan seurakunnat.
– Tämä ei ole huono tilanne perinteisen virkakysymyksen kannalta. Uskova kansa äänestää jaloillaan. Tämän kehityksen kirkon johto on huomannut, ja sitä on nyt haluttu laittaa kuriin.
Hän kysyi, onko käsillä ”konventikkeliplakaatti 2.0”, jossa hengellistä toimintaa yritetään kuristaa hengiltä samoin kuin 1700–1800-luvuilla, jolloin herätysliikkeiden oma seuratoiminta oli pitkään pannassa.
Ville Auvinen huomautti, että kirkon johdon taholta suurin kipukohta näyttäisi olevan se, etteivät kaikki jäsenet tule samalle alttarille viettämään ehtoollista, ja tämän vuoksi järjestöjen messuyhteisöt halutaan kieltää.
– Mutta mitä oikeaa ykseyttä on pakotettu ykseys? hän kysyi.
Pyhäjoen seurakunnassa kirkkoherrana toimiva Jukka Malinen pohti, mitä tapahtuisi, jos piispat sanoisivat, että seurakunnissa on tilaa kaikille luterilaiseen tunnustukseen pitäytyville papeille ja kirkot annettaisiin myös herätysliikkeiden omien messuyhteisöjen käyttöön.
– Oma rovastikuntani Kalajoen rovastikunta on sellainen, jossa ymmärrystä löytyy eikä minkäänlaisia kitkatilanteita ole syntynyt opillisista erimielisyyksistä huolimatta. Herätysliikkeet ovat tervetulleita kirkkoihin toimittamaan omia messuja.
Pöyhtäri huomautti, että media pyörittää keskustelua ja valitsee, ketkä pääsevät ääneen.
– Kirkossa on myös naispappeja, jotka sanovat, että antakaa herätysliikkeiden messuyhteisöille tilaa, ei se ole meiltä pois. Tämä ei tule läpi mediassa, mutta se kuuluu kentällä.
Santeri Marjokorpi muistutti, että keskustelu kilpistyy helposti kirkkopoliittiseksi väännöksi, vaikka ”sieluistahan tässä loppujen lopuksi on kyse”.
– Jos sekä kirkolla että herätysliikkeillä olisi se näkökulma, että kaikki yrittävät kalastaa ihmisiä Kristuksen verkkoon, se voisi lisätä ymmärrystä myös toisia kohtaan.
Vesa Pöyhtäri peräänkuuluttaa herätysliikkeiltä liiallisen kiltteyden sijaan ”reipasta meininkiä”, joka voisi herättää vastapuolta itsetutkisteluun.
– Suomalainen GAFCON olisi tervetullut, hän viittaa konservatiivisten anglikaanien yhteenliittymään, joka on sanoutunut irti Canterburyn arkkipiispan kaitsennasta.
Mistä papit?
Järjestöjohtajien kyselytunnille oli kirkkokansaväki saanut etukäteen lähettää netin kautta kysymyksiä. Kysymyksiin olivat vastaamassa Kansanlähetyksen toiminnanjohtaja Daniel Nummela, Sleyn lähetysjohtaja Ville Auvinen, Laestadianernas fridsföreningars förbundin (LFF) lähetysjohtaja Vesa Pöyhtäri, Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen sekä Länsi-Suomen rukoilevaisten pastori Timo Laato.
Järjestöjohtajilta tiedusteltiin, miten pitää huolta herätysliikeväestä niin, ettei se liberalisoidu liikaa kansankirkon kanssa yhteistyössä toimittaessa, ja miten toisaalta estetään lahkoutuminen, kun rakennetaan omaa toimintaa.
Timo Laaton mukaan lahkolaisuuttaan tai kirkollisuuttaan on hyvä koetella sillä, miten suhtautuu kärsivään tai rappiotilassa olevaan kirkkoon.
– Hylkäämmekö sen muitta mutkitta vai yritämmekö vaikuttaa tulevissa seurakuntavaaleissa, hän haastoi.
Lauri Vartiainen huomautti, ettei kellään kirkkokansan toimijalla ole illuusiota siitä, että kirkkokansa edustaisi yksinään Kristuksen kirkkoa tässä maassa.
– Tunnustamme, että liikkeidemme ulkopuolelta löytyy paljon oikeaa uskoa.
Kysymys lähetystyön tulevaisuudesta tilanteessa, jossa lähetysjärjestöasema on uhattuna, kalvaa monen herätysliikeaktiivin ja lähetyksen ystävän mieltä.
Ville Auvinen kertoi, että Sleyssä on varauduttu siihen, että lähetysjärjestöasema menetetään jossain kohtaa.
– Sitten teemme työtä oman tuen varassa – sillä tavallahan oma lähetystyömme aikanaan alkoi, kun ensimmäiset lähetit lähtivät Japaniin.
Herätysliikejärjestöistä on tulevina vuosina eläköitymässä paljon pappeja ja uusia on vaikea saada, koska kirkko ei suostu vihkimään naispappeutta vastustavia teologeja papeiksi. Mikä on järjestöjohtajien vastaus pappispulaan?
Ville Auvinen arvioi, että jokainen järjestö todennäköisesti ainakin ensin ratkaisee kysymyksen omalla tavallaan, koska toisille kysymys on akuutimpi kuin toisille.
– Teologisesti on mahdollista, että joku pappisvirassa oleva vihkii uuden papin, sen ei siis ole pakko olla piispa. Pappeja on pitkään vihitty lähetyskentillä, mutta itse ajattelen, että näin tuotetaan hallaa niille vihkimyksen suorittaville ulkomaisille kirkoille, jotka ovat Luterilaisen Maailmanliiton jäsenkirkkoja. Kolmas vaihtoehto on, että kirkkokansalla on joskus tulevaisuudessa yhteinen piispa, joka vihkii järjestöille pappeja.
Daniel Nummela huomautti, että evankelis-luterilaisen kirkon taholta ei ole tullut ”pikkurillin liikettäkään” järjestöjen suuntaan vihkimysasiassa. Hänenkin mielestään ratkaisun täytyy syntyä kotimaassa.
Eräässä internetin kautta tulleessa kysymyksessä tiedusteltiin, miettivätkö järjestöjohtajat koskaan sitä vaihtoehtoa, että naisten pappeus onkin raamatullista ja että herätysliikejärjestöt heikentävät toimillaan kirkon hengellistä tilannetta, kun eivät ole mukana rakentamassa paikallisseurakuntia.
Vesa Pöyhtäri kertoi pohtivansa monia kysymyksiä yksinään saunassa.
– Aina voi miettiä, onko jotain salattuja traumoja, joita tämän kautta hoitaa. Ihmisen mieli on vilkas. Sana on kuitenkin aina selkeä ja Kristuksen kirkko on kaksituhatta vuotta noudattanut tätä. Tämä ei ole mikään keksitty periaate vaan se löytyy Raamatusta.
Teksti: Sanansaattaja
Kuva: Martti Pyykönen
Kirkkokansan paastonajan juhlan tallenteet ovat katsottavissa Kirkkokansan Youtube-kanavalla youtube.com/@kirkkokansa
