Elämäni ristipistot
Kolumni

Elämäni ristipistot

Sanottakoon heti kättelyssä, että kädentaidot eivät ole erityinen ylpeilyn aiheeni. Viidennellä luokalla tosin taiteilin oikein kelvollisen Repe Sorsa -ristipistotyön, jonka historia on harmillisesti hävittänyt. Sen sijaan hymynaama, jonka yritin yläasteen kässätunnilla kirjoa kellotaulukankaaseen, oli niin epämuodostunut, että siitä pystyi vetämään vain hataria yhtymäkohtia 70-luvun ”Have a nice day” -hippikuvioon. Vedin omat johtopäätökseni enkä ole sen koommin ristipistoja pistellyt, toistaiseksi ainakaan.

Yksi mieleen jääneistä, muista kuin omatekoisista ristipistotöistä roikkuu vanhempieni keittiön seinällä. Siinä lukee: ”Jokainen aamu on lahja”. Sisustusteksteissä on omat riskinsä, ja useisiin mauttoman puoleisiin on tullut törmättyä, mutta tämä kyseinen taulu jotenkin koskettaa minua. Ehkä juuri siksi, että se on käsityönä tehty. Käsityötä on elämä, rakennamme me sitä herkin taiteilijasormin, suurpiirteisin arkikäsin tai kömpelöin nakkinäpein. Kangas, joka avautuu päivästä toiseen puhtaana eteemme täytettäväksi, on lahjaksi saatu. Eikä mikä tahansa lahja keneltä tahansa.

Joka aamu on armo uus.

Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja. Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi ja tuet kristillisiä kirjoittajia.