Kristillinen seksuaalietiikka on valo pimeässä
Pinnalla

Kristillinen seksuaalietiikka on valo pimeässä

Jälkikristillisessä läntisessä maailmassa kristillisen perhe- ja seksuaalimoraalin elämää suojelevaa vaikutusta ei enää tunnisteta eikä tunnusteta. Myös kristityt elävät Raamatun ja Hollywoodin välissä, sanoo teologian tohtori Erkki Koskenniemi.

Viime kuukausina kansainvälisiä uutisia on hallinnut nimi Epstein. Sijoittaja Jeffrey Epsteinin ja hänen vaikutusvaltaisen ystäväpiirinsä harjoittama ihmiskauppa ja seksuaalirikokset kuohuttavat joka maailmankolkassa. Tutkinnan paljastamat kamaluudet – ja huhut vielä paljastumattomista rikoksista – järkyttävät tavallista mediankuluttajaa.

Antiikin tutkijalle tapaus Epstein ei ole mitään uutta auringon alla. Jo kreikkalais-roomalaisessa pakanamaailmassa seksuaalimoraali perustui vahvemman oikeuteen.

Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja. Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

Antiikissa ihmiseksi syntyminen ei taannut ihmisoikeuksia

Kreikkalais-roomalaisessa maailmassa pelkkä biologinen syntymä ei vielä taannut vauvalle ihmisoikeuksia, Koskenniemen kirjoittamasta kirjasta selviää. Monet tutkijat ovat tehneet eron biologisen ja sosiaalisen syntymän välille. Syntymän jälkeen lapsi oli edelleen mahdollista tappaa tai hylätä – mikä usein tarkoitti orjuutta tai kuolemaa. Ateenassa lapsi tunnustettiin perheen ja yhteisön jäseneksi vasta viiden (joidenkin lähteiden mukaan kymmenen) päivän iässä järjestetyssä juhlassa nimeltä dekate tai amfidromia, joka kääntyy suomeksi ”ympärijuokseminen”. On arveltu, että omaiset kiersivät juhlan aikana tarkastamassa vastasyntyneen, joka oli asetettu esille. Juhlan yhteydessä lapsi sai myös nimen. Tämän jälkeen lapsen tappaminen tai hylkääminen oli ilmeisesti harvinaista.

Samaan aikaan pakanamaailman keskellä elänyt juutalainen yhteisö ei erotellut biologista ja sosiaalista syntymää eivätkä he hylänneet tai tappaneet vastasyntyneitä. Sen sijaan poikalapset ympärileikattiin kahdeksantena elinpäivänään, kuten Mooseksen laki määräsi. Jokainen elämä oli juutalaisille, kuten myös myöhemmin kristityille, Jumalan lahja, jota ihmisellä ei ollut lupaa sammuttaa.