Antiikissa ihmiseksi syntyminen ei taannut ihmisoikeuksia
Kreikkalais-roomalaisessa maailmassa pelkkä biologinen syntymä ei vielä taannut vauvalle ihmisoikeuksia, Koskenniemen kirjoittamasta kirjasta selviää. Monet tutkijat ovat tehneet eron biologisen ja sosiaalisen syntymän välille. Syntymän jälkeen lapsi oli edelleen mahdollista tappaa tai hylätä – mikä usein tarkoitti orjuutta tai kuolemaa. Ateenassa lapsi tunnustettiin perheen ja yhteisön jäseneksi vasta viiden (joidenkin lähteiden mukaan kymmenen) päivän iässä järjestetyssä juhlassa nimeltä dekate tai amfidromia, joka kääntyy suomeksi ”ympärijuokseminen”. On arveltu, että omaiset kiersivät juhlan aikana tarkastamassa vastasyntyneen, joka oli asetettu esille. Juhlan yhteydessä lapsi sai myös nimen. Tämän jälkeen lapsen tappaminen tai hylkääminen oli ilmeisesti harvinaista.
Samaan aikaan pakanamaailman keskellä elänyt juutalainen yhteisö ei erotellut biologista ja sosiaalista syntymää eivätkä he hylänneet tai tappaneet vastasyntyneitä. Sen sijaan poikalapset ympärileikattiin kahdeksantena elinpäivänään, kuten Mooseksen laki määräsi. Jokainen elämä oli juutalaisille, kuten myös myöhemmin kristityille, Jumalan lahja, jota ihmisellä ei ollut lupaa sammuttaa.
