Sukuluettelot ja Raamatun punainen lanka
Onko Raamatun sukuluetteloiden tutkiminen pelkästään ajanhukkaa?
Apostoli Paavali antaa työtoverilleen Titukselle kehotuksen (Tit. 3:9): ”Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.” Alkujaan varoitus on ilmeisesti koskenut gnostilaisten intoa käyttää sukuluetteloita erilaisten typerien uskomustensa tueksi. Tavallinen Raamatun lukija kuitenkin ymmärtää Titukselle kirjoitetun varoituksen joskus niin, että sukuluettelot eivät ole tärkeitä. Niistä syntyy vain turhia väittelyitä. Tällaiseen johtopäätökseen Paavalin kehotusta ei kuitenkaan voida käyttää. Vastaavalla logiikallahan olisi väärin puhua Jumalan laista, sillä siitä syntyy vain riitoja ja kiistoja.
Paavali ymmärsi tietysti hyvin lain tärkeän merkityksen kristillisessä julistuksessa. Samoin sukuluettelot sisälsivät tärkeää teologiaa ja Paavali arvosti niitä. Paavali muistuttaa esimerkiksi, että hän itse on juutalainen, ”syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa” (Fil. 3:5). Siksi hän voi juutalaisena toimia myös evankeliumin julistajana juutalaisten keskuudessa (1. Kor. 9:19–23). Kokemus oli osoittanut, ettei juutalaisten evankeliointi onnistunut ei-juutalaiselta. Tehtävään tarvittiin juutalaisuuden hyvin tunteva, mielellään siis juutalaiskristitty (Gal. 2:7–8). Paavali itse halusi keskittyä olemaan pakanoiden apostoli, mutta hän kohtasi lähetysmatkoillaan myös juutalaisia ja kertoi heille Jeesuksen olevan luvattu Messias.
Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja. Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi ja tuet kristillisiä kirjoittajia.
