Maikki Ochieng selvitti Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään sitä, miten orpolapsityön piirissä olleet kenialaiset nuoret aikuiset kokivat hyötyneensä saamastaan tuesta. Tulokset yllättivät Ochiengin iloisesti.
Keniassa Sleyn lähetystyötä tekevä Maikki Ochieng sai joulukuussa juhlia ison urakan päättymistä. Vuonna 2001 Porin DIAK:sta diakonissa-sairaanhoitajaksi valmistunut Ochieng sai valmiiksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon puolentoista vuoden opintojen jälkeen. ”Tuki toi suuren muutoksen perheeni elämään” -nimisessä opinnäytetyössään Ochieng haastatteli nuoria aikuisia, jotka olivat saaneet tukea Kenian evankelis-luterilaisen kirkon (ELCK) orpolapsihankkeesta. Sley on ollut hankkeessa mukana.
Kulut ovat nousseet
Keniassa orpolapsi -sanaa käytetään lapsesta, joka on menettänyt molemmat tai toisen vanhemmistaan. Kenian evankelis-luterilaisessa kirkossa on tehty orpolapsityötä 1980-luvulta lähtien. Tuolloin Sleyn lähetystyöntekijä Anja-Maija Vanhanen, joka oli lähtenyt Keniaan vuonna 1974, havahtui orpojen tilanteeseen ja käynnisti työmuodon yhdessä kirkon kanssa. Vuosina 2005–2007 työ sai tukea Suomen valtiolta. Tuossa vaiheessa työn piirissä oli viisisataa orpoa, ja kun joku lapsi valmistui koulusta, hänen tilalleen otettiin uusi lapsi. Työn taloudellisten edellytysten huononnuttua orpolapsiohjelmaan ei enää ole voitu ottaa uusia lapsia. Tällä hetkellä mukana on 170 lasta.
– Vielä noin viiden, kuuden vuoden ajan meillä tulee olemaan ainakin sata lasta hankkeen piirissä. Työmuodon tulevaisuus on kuitenkin epävarma, Maikki Ochieng huomauttaa.
Kuulumisia kummeille
Orpolapsityön tämänhetkiseen tilanteeseen ovat vaikuttaneet monet hankkeesta itsestään riippumattomat seikat.
Orpotyön kummien määrä on vähentynyt viime vuosina. Samalla Kenian yhteiskunnassa on tapahtunut suuria muutoksia. Esimerkiksi koulumaksut ovat nousseet huomattavasti. Kun siis aiemmin kummi maksoi pari-kolmesataa euroa vuodessa, se riitti hyvin yhden lapsen tarpeisiin. Nyt rahaa tarvitaan enemmän. Toisaalta aidsin vuoksi vanhempansa menettäneiden lasten määrä ei ole enää yhtä suuri kuin orpolapsihankkeen alkaessa, sillä Keniassa on saatu paljon hyvää aikaan aidsin vastaisessa työssä. Valistusta on tarjolla, ja hiv -infektioon sairastuneet saavat halutessaan lääkitystä.
– Olen orpolapsihankkeen johtokunnassa korostanut, että pitäisi tehdä päätöksiä siitä, miten työtä jatketaan, Maikki Ochieng toteaa.
– Olisi kiireesti pohdittava, aletaanko kirkossa etsiä tukea Sleyn sijaan muulta taholta. Entä voisiko Sley kenties tukea työtä jonkin muun toimijan kanssa?
Orpolapsihanketta johtaa Keniassa Molly Agandi. Lisäksi hankkeessa työskentelee kaksi toimistotyöntekijää sekä viisi kenttätyöntekijää. Ochieng on mukana orpolapsihankkeen hallinnossa. Hän pitää myös yhteyttä orpolasten kummeihin Suomessa.
Puoliso löytyi tenniskentältä
Kisumun kaupungissa asuvan Maikki Ochiengin oli alun perin tarkoitus olla Keniassa lähetystyössä kolme vuotta. Ochiengilla oli työpaikka diakoniatyöntekijänä Tampereella silloisessa Viinikan seurakunnassa. Siellä hän teki vanhustyötä, josta hän piti kovasti.
Ochieng huomasi Keniassa ollessaan, että jokin liikuntaharrastus olisi lähetystyöntekijälle hyväksi. Hän alkoi pelata tennistä paikallisen tennisopettaja Bob Ochiengin ohjauksessa, josta tuli ennen pitkää enemmänkin kuin opettaja.
Vuonna 2010 Ochiengit menivät naimisiin Suomessa. Maikki Ochieng jäi Keniaan ja jatkoi työtä orpolapsihankkeessa. Tällä hetkellä hän on myös Sleyn työalavastaava Keniassa ja Sleyn yhdyshenkilö myös Credo-hankkeessa, jossa autetaan ympärileikkausta ja avioliittoa paenneita tyttöjä saamaan koulutus ja turvallinen asuinpaikka.
Kouluun ilman aamupalaa
Maikki Ochieng oli pitkään haaveillut siitä, että saisi kerättyä tietoa orpolapsityön vaikuttavuudesta. Ochieng haastatteli opinnäytetyössään yhdeksää nuorta. Haastattelut avasivat Ochiengin silmät näkemään uudella tavalla, kuinka vaikeista lähtökohdista monet nuoret olivat, vaikka hän olikin vuosien varrella käynyt monien lasten kodeissa.
– Joku ei tosiaan saanut aamupalaa ennen kouluun lähtöään, eikä myöskään lounasta ollut tarjolla. Keniassa koulussa ei tarjota ruokaa vaan lounasaikana mennään kotiin syömään, Ochieng selittää.
Hänen lopputyössään on havainnollinen kaavio siitä, miten orvon lapsen elämässä tuki vaikuttaa hyvin monella elämänalueella: terveydentilassa, psyykkisessä hyvinvoinnissa, hengellisyydessä, sosiaalisissa taidoissa, opiskelussa ja myös perheen ja yhteisön elämässä.
Valoa koko perheelle
Orvot lapset ovat usein isovanhempiensa hoidossa. Kun orpolasta kasvattava perhe saa ruokarahaa, he voivat sen avulla hankkia parempaa ravintoa muillekin perheen lapsille. Myös terveydenhuolto ja mahdolliset lääkkeet kuuluvat orpolapsihankkeesta saatavaan tukeen, samoin esimerkiksi tytöille maksettavat terveyssiteet, joita ilman he eivät pystyisi kuukautisten aikana käymään koulua. Tällä on tytöille hyvin suuri merkitys, sillä kaikilla ei ole varaa itse ostaa hygieniatuotteita.
Haastatteluissa korostui myös, miten tärkeää lapsille oli saada ehjät koulupuvut. Heidän ei myöskään tarvinnut enää murehtia sitä, että he joutuvat pois koulusta, jos koulumaksut jäävät maksamatta.
Jos perheeltä jää rahaa säästöön, sillä voidaan hankkia perheeseen kanoja tai vuohia tai ostaa kasveja. Pienen kioskin pyörittäminen tuo monelle perheelle lisätuloja. Näin se, että yksi perheenjäsen saa tukea koulutukseensa, voi tuoda hyvää koko perheen elämään.
Oma ääni kuuluviin
Maikki Ochieng on kiitollinen siitä, että hän on saanut tehdä pitkään juuri orpolapsityötä.
– Työni alkuvaiheessa tuntui ahdistavalta se, että niin moni halusi mukaan ohjelmaan, eikä kaikkia voitu siihen ottaa. Olen kuitenkin saanut nähdä, että se, että voimme vaikuttaa yhden lapsen ja nuoren elämään, vaikuttaa monen muunkin tulevaisuuteen! Ochieng toteaa.
– Eräs haastateltavista kertoi, miten tärkeää hänelle on se, että hänen äänensä kuuluu. Hänellä on yhteisössään asema, häntä kunnioitetaan ja toiset kysyvät nyt häneltä neuvoa! Tämä haastattelu jäi mieleeni.
Ochieng iloitsee siitä, että monella köyhistä oloista ponnistaneilla nuorella on nyt ammatti, ehkä oma perhekin. Vanhempina he korostavat opiskelun merkitystä omille lapsilleen.
Evankeliumi edellä
Ochieng yllättyi iloisesti siitä, että hänen haastattelemansa nuoret aikuiset nostivat itse esiin orpolapsihankkeessa saamansa hengellisen tuen.
– Tämä vahvisti minulle sitä, että evankeliumi edellä mennään tässäkin työssä. Olen kamppaillut sen kanssa, olenko oikea lähetystyöntekijä, kun en tee työtä, jossa päätyökseni puhuisin Jumalasta, Ochieng miettii.
Haastattelussa tuli esiin myös seikkoja, jotka nuoret olivat kokeneet negatiivisina. Ochieng toteaa, että kielteisiksi koetuista asioista saadaan arvokasta tietoa orpolapsityön kehittämiseen. Kehitysaluekin löytyi: orpolapsihankkeen parissa ammattiin valmistuneet nuoret voisivat ryhtyä tukihenkilöiksi sen piirissä nyt koulua käyville lapsille ja nuorille.
Ensi vuoden maaliskuussa Maikki Ochieng tulee puolen vuoden kotimaanlomalle. Hänellä on nyt kerrottavanaan ihan uutta tietoa siitä, miten orpolapsityö on konkreettisesti vaikuttanut kenialaisten lasten ja nuorten elämään.
– Olen kiitollinen sekä siitä, että olen saanut nähdä niin monia positiivisia muutoksia lasten ja nuorten elämässä, että suomalaisista kummeista, jotka muistavat kenialaisia kummilapsiaan rukouksissa päivittäin, Ochieng sanoo.
ELINA TAKALA
Marja ”Maikki” Ochiengin opinnäytetyö löytyy netistä osoitteesta theseus.fi.
