Mustamaalaus on tehokas retorinen keino vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Puheen kuulijoissa tai tekstin lukijoissa pyritään herättämään inhon tai jopa vihan tunteita niitä kohtaan, joita halutaan vastustaa. Normaalista ja asiallisesta kriittisestä puheesta mustamaalaus poikkeaa siten, että siinä faktoja vääristellään tai liioitellaan, puheen kohteena olevista käytetään vahvasti leimaavia ilmaisuja tai heidät liitetään negatiivisia tunteita herättäviin nimiin tai asioihin.
Raamattukonservatiivit näyttävät joutuneen vahvan mustamaalaamiskampanjan kohteiksi kirkollisessa keskustelussa kirkon ylintä johtoa ja valtakunnan suurimpia viestintäkanavia myöten. Pari vuotta sitten, kun työntekijöitämme vihittiin papeiksi Inkerin kirkossa, meidän vihjattiin olevan putinisteja ja ajavan Venäjän asiaa. Joulukuussa YLE:n aamussa arkkipiispa Tapio Luoman haastattelussa meistä olikin yllättäen tullut trumpisteja ja maga-ideologian edustajia. Meihin liitetään sellaisia käsitteitä kuin syrjiminen, vihapuhe ja naisviha. Meidän sanotaan uhmaavan kirkon johtoa ja hajottavan kirkkoa. Voisiko inhottavampaa joukkoa siis olla kuin raamattukonservatiivit? Jos kuitenkin poistetaan musta maali ja pitäydytään kylmiin faktoihin, olemme vain tavallisia kristittyjä, jotka haluavat muuttuvan maailman keskellä uskoa ja toimia niin kuin kristityt isämme ja äitimme vuosisatojen ajan ennen meitä. Se ei tunnu sopivan kirkkomme johdolle.
Avointa keskustelua on käytävä. Meitä saa arvioida ja arvostella, ja meillä on myös oikeus esittää julkista kritiikkiä julkisesti lausuttuja näkemyksiä tai tehtyjä päätöksiä kohtaan. Jos kunnioittavan keskustelun tai turvallisen tilan nimissä tukahdutetaan erilaisten näkemysten esittäminen, ollaan vaarallisella tiellä. Mustamaalaaminen ei kuitenkaan kuulu hyvään eikä varsinkaan kirkolliseen keskusteluun. Mustan maalin saisi kokonaan poistaa myös meidän omasta väripaletistamme.
Ville Auvinen
PS. Monille pieni sana ”aamen” merkitsee vain rukouksen loppua, kuin vähän arvokkaampaa pistettä. Aamenen koko syvyyden ymmärtäminen tekee siitä kuitenkin koko rukouksen ehkä tärkeimmän sanan.
