Herätyshistoriaa helluntailaisittain

Kirjasarjan suuri ongelma on siinä, että kirjoittajan näkökulma on vahvasti helluntailainen, ja siinä korostuvat henkikaste ja kielilläpuhuminen. Sen sijaan sakramenttikristillisyyttä arvostellaan. Tämä näkökulma näkyy aineiston käsittelytavassa. Kirjoittaja pyrkii kyllä tuomaan esiin näyttävästi myös luterilaisuuden keskeltä nousseita herätysliikkeitä, etenkin Suomesta. Niinpä hän käsittelee Paavo Ruotsalaista lähes 20 sivun verran ja muuta herännäisyyttä niin ikään 20 sivun verran. ”Paavon pneumatologia” eli opetus Pyhästä Hengestä korostuu erikoisella tavalla. Edelleen lestadiolaisuutta käsitellään kahdessa osassa lähes 30 sivua ja uukuniemeläisyyttä kahdeksan sivua. Ruotsista nostetaan esiin C.O. Rosenius ja uusevankelisuus.