”Helluntaiherätyksen syntymisestä lähtien henkikasteella on tarkoitettu Pyhän Hengen kastetta, johon liittyy kielilläpuhuminen.” Näin kirjoittaa Tapani Sopanen kolmiosaisessa herätyskristillisyyden historiassaan.
Sopanen lähtee varhaisen kirkon montanolaisuudesta ja keskiajan valdolaisista, ottaa muiden muassa mukaan myös meidän Ukko-Paavomme ja Lars Levimme ja päätyy helluntailaisuuteen ja karismaattiseen liikkeeseen. Kirjoittajan oma tausta näkyy siinä, miten suuren osan ja merkityksen helluntailiike ja sen sukulaiset saavat.
Näiden kirjojen ansio on siinä, että ne tuovat esiin sellaisia vapaakirkollisia ilmiöitä, jotka ovat muussa kirkkohistorian kirjoituksessa jääneet syrjään. Kirjoittaja muistuttaa siitä, että valtakirkot ovat usein vainonneet herätysliikkeitä. Herätykset ovat häirinneet kirkon rauhaa.
