Essi Tuomala

Tästä sattuvasta sanonnasta on tullut meille ystävyksille keskinäinen lohdutuksen ja jopa mustan huumorin aihe. Kun lunta sataa tupaan ovista ja ikkunoista emmekä ymmärrä Jumalan ajatuksia ja suunnitelmia, lohdutamme toisiamme toteamalla, että elämä ei tosiaankaan ole sellaista. Se kulkee usein aivan eri suuntaan kuin mihin me haluaisimme sen menevän. Joskus joudumme käymään pitkällisiä rukoustaisteluja ja jäämme silti vaille haluamaamme vastausta. Kaiken lisäksi maailmassa tapahtuu paljon sellaista, jonka ymmärrämme olevan selkeästi Jumalan tahdon vastaista. Jäämme ymmällämme kyselemään Jumalan tarkoitusperiä.

Historiallinen katsaus alkukirkosta nykypäivään on varsin kattava. Nikean tunnustuksen juhlavuotena on syytä paneutua tunnustukseen ja nähdä, ettei ole kyse vain opinkappaleista, vaan uskosta ja elämästä. Tarvainen on pitänyt hyvin mielessään myös Lutherin luettelemat kirkon tuntomerkit: Jumalan sana, kaste, ehtoollinen, rippi, pappisvirka, jumalanpalvelus ja risti.

Mitkä ovat kaikkien kristittyjen yhteisiä kysymyksiä jälkikristillisessä yhteiskunnassa? Missä kulkee ekumenian raja? Näitä kysymyksiä pohdittiin Kansanlähetysopistolla huhtikuussa järjestetyn apologiaforumin ekumeenisessa paneelikeskustelussa, jossa saman pöydän ääreen istuivat tunnustuksellinen luterilainen, reformoitu ja katolilainen.

Paavalin puhe Ateenan Areiopagilla avaa näkymän maailmaan, jossa evankeliumi aloitti voittokulkunsa. Kuulijoista ilmeisesti kukaan ei ollut vielä kuullut hyvää sanomaa. Puhuja osaa kuitenkin kosketella ateenalaisille tuttuja aiheita – heidän jumalgalleriaansa, kaupunkinsa arkkitehtuuria sekä kirjallista sivistystään. Sitten hän lähestyy saarnan huippukohtaa: ”Yhdestä ihmisestä [Jumala] on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.” (Ap.t. 17:26–27) Tämän jälkeen hän alkaa puhua Jeesuksesta.

Elisa on terveydenhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Hän tekee työtä hyvinvointivalmentajana ja sosiaalisen median vaikuttajana omassa Elluyellow-yrityksessään. Samuli Luomaranta on nuorisotyönohjaaja ja muusikko, Sleyn nuorisotyöntekijä ja töissä veljensä Miika Luomarannan perustamassa PuistoLive-yrityksessä. Samuli on yksi Maata Näkyvissä -festareiden neljästä tuottajasta. Hänen nykyinen yhtyeensä, tiiviisti keikkaileva Kotiinpalaajat, perustettiin kymmenen vuotta sitten.

Kyllä minä maailmojen kaipuun ymmärrän. Maailma, jossa me elämme, on riitaisa ja epäoikeudenmukainen ja väkivaltainen ja julma. Tiedän, etten ole ainut, joka on kuluneena vuonna aika ajoin päättänyt: en taida hetkeen altistaa itseäni uutisille, edes selata otsikkoja. Pois silmistä hullut hallitsijat ja väärämieliset valtataistelut! Ja sitten on tietysti kullakin omat kamppailunsa, joissa rintamalinjan vastakkaisilla puolilla sapeleitaan kalistelevat esimerkiksi HH- ja PP-joukot (= Hauraimmat Haaveet & Pahimmat Pelot). Eskapismi, pako todellisuudesta, on ovi, jonka karmien välistä hohtaa houkutteleva, lohdullinen valo hämäryyteen kyllästyneelle.

Vastasin myöntävästi, kun kutsuttiin! Kyllähän sitä helpommin tulee suostuttua, kun joku varta vasten pyytää. Silloin ei kehtaa kieltäytyä. Ja onhan se mukavaakin, kun pyydetään.

Elias Lönnrot syntyi Sammatissa räätälin poikana. Hän opiskeli sinnikkäästi, teki jalkaisin pitkiä runojenkeruumatkoja, toimi lääkärinä ja päätyi Helsingin yliopistoon suomen kielen professoriksi. Jo Lönnrotin aikalaiset nostivat hänet sankariksi J.V. Snellmanin ja Zachris Topeliuksen rinnalle. Irma Sulkusen mukaan nouseva kansakunta ja voimistuva kansallisuusaate tarvitsivat suurmiehiä ja kulttihahmoja edustamaan yhteisiä tavoitteita. Jalustalle nostettuja henkilöitä ihailtiin. Elias Lönnrot oli esimerkki kaikille suomalaisille, koska hän työskenteli voimiaan säästämättä oman kansan hyväksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran johtohahmot maalasivat Elias Lönnrotista kuvan, joka sopi osaksi1800-luvun kielitaisteluita ja poliittisia kamppailuja. Eräänlainen Lönnrot-kultti vahvistui 1910-luvulla, jolloin Suomessa ajettiin voimakkaasti suomen kielen aseman parantamista ruotsin kieleen nähden.

Perusongelma on siinä, että monet teologiset suuntaukset ovat erkaantuneet kauas Raamatusta. Esimerkiksi vapautuksen teologia ja erityisesti feministiteologia ovat ennemmin kääntyneet kritisoimaan Raamatun tekstejä ja haluavat luoda Raamatun patriarkaaliseksi koetusta arvomaailmasta vapaata teologiaa.