Essi Tuomala

Sleyn Hämeenlinnan messuyhteisö on kolminkertaistanut kävijämääränsä vajaassa kymmenessä vuodessa. Yhteisön pastori Pentti Marttilan haaveena on aloittaa oma messu maahanmuuttajille.

Esa Vyyryläinen ja hänen vaimonsa Eeva löysivät tiensä Sleyn Hämeenlinnan messuyhteisöön alun perin hyvin käytännöllisistä syistä.

– Olimme käyneet messussa Kansanlähetysopistolla Ryttylässä, mutta koska jumalanpalvelus alkoi siellä kello 13, se ei sopinut niin hyvin aikatauluihimme, Esa Vyyryläinen kertoo.

Marraskuussa käydään seurakuntavaalit. Mahtaako näillä vaaleilla olla mitään merkitystä? On suuri merkitys.

Edellisissä seurakuntavaaleissa äänesti vain 12,7 % äänioikeutetuista, siis 87 kirkon jäsentä sadasta antoi toisten päättää puolestaan. Se tarkoittaa, että jokainen liikkeelle lähtevän ääni on painava.

Näissä vaaleissa päätetään seurakunnan rahankäytöstä, työntekijävalinnoista ja siitä, millaisille yhteisöille annetaan tilaa. Luottamushenkilöt valitsevat myös kirkolliskokousedustajia, hiippakuntavaltuutettuja ja piispanvaalien maallikkovalitsijoita. Nämä ovat tärkeitä asioita.

Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen laitaoikeisto on noussut poliittiseksi voimatekijäksi Saksassa. Monet ovat syvästi ahdistuneita Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) menestyksestä. Toiset näkevät tulokkaassa toivon merkin. Kristittyjä kuuluu molempiin leireihin. Miten AfD-ilmiö on ymmärrettävissä?

Maailman kolmanneksi suurimmalla taloudella ei ole viime vuosina mennyt hyvin. Trumpin poukkoileva tullipolitiikka, Kiinan halpatuonti ja edullisen energian saannin loppuminen Venäjältä ovat kipeästi kupanneet Saksan teollisuutta.

Katse kääntyy vaikeina aikoina heihin, jotka eivät varsinaisesti kuulu meihin, mutta elävät meidän työstämme. Tätä joukkoa on Saksassa paljon. Sodan raunioista kohoava liittotasavalta tarvitsi välttämättä työvoimaa maan ulkopuolelta. Noin 30 prosentilla nykysaksalaisista on maahanmuuttajatausta, mikä tarkoittaa 25 miljoonaa ihmistä.

Sananlaskujen kirja opettaa elokuvaohjaaja Klaus Härölle itsehillintää ja harkintaa. Hän joutuu silti pyytämään työtovereiltaan anteeksi kärsimättömyyttään.

Porvoolainen pikkupoika istuu hiirenhiljaa tuvan nurkassa ja kuuntelee 1800-luvulla syntyneiden sukulaistensa tarinoita. Kun tädit ja sedät huomaavat korviaan höristävän viisivuotiaan, he vaihtavat tämän harmiksi puheenaihetta. Kohtaus toistuu porvoolaisen Klaus Härön elämässä. Poika miettii, mitä tämä tai tuo lause tai puolikas tarinaa mahtavat tarkoittaa. Tarinat sekoittuvat toisiinsa hänen mielikuvituksensa sommitelmissa ja synnyttävät uusia kuvia.

Tapaan elokuvaohjaaja Klaus Härön Hetki ennen valoa -elokuvan ensi-iltaviikolla syyskuun alussa. Härö istuu kullanvärisenä hohtavan seinän eteen helsinkiläisessä kahvilassa ja kertoo kymmenennestä pitkästä elokuvastaan. Elokuva valittiin lokakuussa pidettävän Varsovan kansainvälisen elokuvafestivaalin ohjelmistoon.

Uuden testamentin mukaan Jeesus Kristus on ensimmäinen ihminen, joka on herätetty kuolleista. Mutta kuinka selvästi Vanhassa testamentissa kerrotaan ylösnousemuksesta ja sen jälkeisestä ikuisesta elämästä Jumalan luona?

Kun äitini kuoli yli kaksikymmentä vuotta sitten, sain kollegaltani työpaikalla lohduttavan viestin. Siinä ei ollut paljon inhimillisiä sanoja, ja jos oli, olen ne unohtanut. Sen sijaan viestissä oli Raamatun teksti, jossa Herran valtuuttama apostoli paljastaa jotakin siitä, mikä kristittyä ihmistä odottaa: ”Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” (1. Kor. 2:9)

Paavali viittaa Jesajan kirjan tekstiin (Jes. 64:3), jossa odotetaan Jumalan puuttuvan tapahtumien kulkuun ja pelastavan kansansa syvästä ahdingosta. Paavali odottaa, että tällainen ratkaiseva Jumalan toiminta tulee kohtaamaan kristittyä kuoleman hetkellä. Ihminen ei vaivu unohduksiin vaan jää Jumalan käsiin. Jumala tulee pitämään huolen siitä, mihin ihminen ei pysty. Jeesuksen tähden Jumala sitoutuu kristityn elämään tämän kuolemankin jälkeen ja valmistaa hänelle jotain suurta ja ihmeellistä.

Vaikka virallinen islam on tiukan opillinen, yksijumalainen uskonto, tavalliset muslimit luottavat Allahin lisäksi amuletteihin, henkiin ja pyhäinjäännöksiin – ja pelkäävät kirouksia. Taikauskon ahdistamille muslimeille on suuri uutinen, että Jeesuksella on valta vapauttaa niin uskonnollisesta suorittamisesta kuin pimeyden voimista.

Jokainen islamilaisessa maassa asuva tai muslimien kanssa tekemisissä oleva huomaa ennen pitkää, että tavallisten muslimien harjoittama islam on erilaista kuin se tiukan yksijumalainen islam, josta opimme koulussa ja josta islamin tutkijat kertovat meille mediassa.

– Yliopistossa et opi, mitä on islam. Opit tuntemaan islamia vain, jos elät sen keskellä, muistutti Keski-Aasiassa kehitysyhteistyötä tehnyt, nykyään Lähetyshiippakunnan pastorina toimiva Harri Lammi Loimaan evankelisella opistolla syyskuussa järjestetyssä muslimilähetyspäivässä.

Timo Vehviläinen jäi reserviin Puolustusvoimien palveluksesta vuonna 2021. Vehviläisen viimeisimpiä tehtäviä Puolustusvoimissa olivat tehtävät Naton päämajassa sekä Naton operaatioesikunnassa Belgiassa. Viime vuosina Vehviläinen on toiminut Karkun evankelisen opiston rehtorina sekä koulutus- ja johtamistehtävissä kotimassa ja ulkomailla. Hän on myös Sleyn Valtakunnallisen Evankeliumijuhlan projektipäällikkö. Vehviläinen on kirkolliskokouksen jäsen.

Miksi asetuit ehdolle kirkolliskokoukseen? Millaisena olet kokenut työskentelyn?

Olen kasvanut Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Toivon, että pystyn vaikuttamaan siihen, että kirkon kallein aarre, evankeliumi, pysyisi keskiössä ja kirkko rakentaisi sen perustalle.

Olin äskettäin Ljubljanassa Sloveniassa puhumassa yli kahdellesadalle hengelle vainottujen kristittyjen tilanteesta ja Open Doors -järjestön työstä. Katolisessa instituutissa järjestetty tilaisuus kokosi maan ministereitä, kansanedustajia, europarlamentaarikoita, kirkkokuntien piispoja, järjestöjohtajia ja muita aiheesta kiinnostuneita.

Mikä sai kiireiset ministerit, kansanedustajat ja kirkkokunnan johtajat paikalle? Yhden nuoren lahjakkaan poliitikon periksiantamaton työ ja henkilökohtainen kutsu. Slovenialainen europarlamentaarikko Matej Tonin oli nostanut vainottujen kristittyjen tilanteen valtakunnan median tietoon, minkä seurauksena jopa Slovenian pääministeri nosti vainottujen kristittyjen aseman esille tilaisuuden edellä. Viettäessämme ennen tilaisuutta aikaa kuvankauniissa Bledin alppijärven maisemissa Slovenian edellisessä hallituksessa puolustusministerinäkin toiminut Matej kuvaili ajatuksiaan seuraavasti: “Pohdin rukouksessa taannoin, mitä voin saavuttaa europarlamentaarikkona. Koin, että jos voin käyttää arvovaltaani auttamaan vainoa kokevia kristittyjä, se on ehkä tehtäväni tärkein saavutus.”

Katsellessani tilaisuudessa ollutta arvovaltaista väkijoukkoa mieleeni nousi tuohon katolisen instituutin päärakennukseen liittyvä vaihe historiasta: Toukokuussa 1945 kommunistidiktaattori Josip Broz Tito oli sullonut tuhansia kristittyjä samaan rakennukseen ja teloituttanut heidät lähimetsissä. Nyt alle sata vuotta myöhemmin sama rakennus palveli kokoontumispaikkana päättäjille, jotka halusivat, ettei yhdenkään kristityn maailmassa tarvitsisi enää kokea vastaavaa kohtaloa.

Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2023 saanut Jon Fosse kirjoittaa romaaneissaan siitä, mitä hän ei usko sanojen voivan tavoittaa.

”[…] aamulla minä rukoilen lyhyesti, usein minä vain teen ristinmerkin, ja keskipäivällä minä rukoilen pisimmän rukouksen, ja illalla minä rukoilen useimmin nukkumaan mennessäni lausumalla Herran rukouksen ja silloin minä sanon hiljaa mielessäni Herra Jeesus Kristus, ja minä sanon jokaisen tavun joko hengittämällä syvään sisään tai hengittämällä hitaasti ulos, samoin kuin minä sanon Armahda minua syntistä, yhä uudestaan ja uudestaan minä sanon nämä sanat […]”(Septologia I–II, Toinen nimi, s. 74–75).

Näin taidemaalari Asle kuvaa rukouselämäänsä kirjailija Jon Fossen (s. 1959) kolmena niteenä ilmestyneessä romaanissa Septologia. Alkoholismista toipuneen ja katoliseen kirkkoon liittyneen päähenkilön päivät alkavat siten, että hän katsoo viimeisekseen jäävää taulua. Se kuvaa Andreaan ristiä eli X:n muotoista ristiä.