Essi Tuomala

Jeesuksen takana on maailman paras paikka tehdä matkaa. Silloin kuolema ei enää ole vastaansanomaton tuhovoima, synti ei vie sinua helvettiin, eikä Perkeleellä ole enää omistusoikeutta sinuun.

Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Pietari reagoi kuullessaan Jeesuksen puhuvan pian koittavasta väkivaltaisesta kuolemastaan: “Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ‘Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!’ Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ‘Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!’ Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ‘Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.’” (Matt. 16:22-24)

Pietari nuhtelee Jeesusta? Eli ihminen nuhtelee Jumalaa! Ajatus tuntuu hullulta, mutta ei tämä ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun näin tapahtuu. Jo  Aadamin sanoissa on sama sisältö. Syntiinlankeemuksen jälkeen hän tuo terävästi esille kritiikkinsä Jumalaa kohtaan: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” Aivan kuin syy olisi ollut Luojan, joka oli antanut Eevan Aadamille.

Atatürkin perintönä turkkilainen islam onkin ollut maltillisempaa kuin ympäröivissä islamilaisissa maissa. Iranista tutun huivipakon sijaan Turkissa on ollut huivikielto: naisten huivit kiellettiin 1980-luvulla ja kielto kumottiin kokonaan vasta vuonna 2013.

– Mututuntumani on, että ehkä puolet naisista käyttää nykyään huivia, Sandell sanoo.

Paikkakuntakohtaiset erot ovat suuria: konservatiivisempaa islamin tulkintaa löytyy varsinkin sisämaasta maaseudulta ja pienistä kaupungeista, Itä-Turkin kurdialueilta ja Mustanmeren rannoilta. Istanbul ja erityisesti länsirannikolla sijaitseva Izmirin alue ovat vapaamielisempiä.

Moskeijassa käyvät lähinnä miehet, vaikka siellä on oma osastonsa myös naisille.

Moskeijassa käyminen on usein myös näytösluontoista.

– Moskeijassa käymällä moni haluaa osoittaa kuuluvansa joukkoon. Kun moskeijatilat eivät riitä, laitetaan matto moskeijan ulkopuolelle ja kumarrutaan siinä rukoukseen, Sandell selittää.

Moskeijoista puuttuvat kuitenkin naisten lisäksi nuoret miehet.

– Moskeijassa käyminen on vähenemään päin, Sandell arvioi.

Paasto sen sijaan yhdistää kaikkia turkkilaisia. Sandell vertaa sitä suomalaisten tapakristittyjen joulunviettoon: siinä ovat mukana myös maallistuneimmat kansalaiset.

Paaston halveksiminen jättää yhteisön ulkopuolelle.

– Paastoaminen on yhdessäolon juhla-aikaa. Kun minareetista kuuluu kutsu iltarukoukseen, kokoonnutaan yhdessä syömään ja pitämään hauskaa. Kuka haluaisi tietoisesti jäädä ulkopuolelle? Sandell kysyy.

Paavi Franciscus: Toivo – Muistelmat. Spera – L’autobiografia. Toim. Carlo Musso. Suom. Taru Nyström. Docendo 2026, Painettu EU:ssa, 373 s.

Viime vuoden keväällä kuolleen paavi Franciscuksen (Jorge Mario Bergoglio) muistelmat on ilmestynyt nyt myös suomeksi. Argentiinalaissyntyinen paavi tuli tunnetuksi sekä kirkon uudistajana että monissa asioissa vahvasti kirkon perinteeseen sitoutuvana. Hänestä on piirtynyt kuva nöyränä ja iloisena, niin evankeliumia julistavana kuin huumoria viljelevänä kirkonmiehenä.

Franciscuksen muistelmat on harvinaislaatuinen kirja. Hän omistaa teoksen alkupuolella huomattavan määrän sivuja isovanhemmilleen ja suvulleen, koska hänen mielestään juurilla on ihmisen elämälle tavattoman suuri merkitys. Kirja on erikoinen myös sen takia, että korkea kirkonjohtaja ja valtion päämies toteaa monta kertaa olevansa syntinen ihminen ja tehneensä virheitä elämänsä aikana. Usein muistelmien ongelmana on toisten virheiden havainnointi ja omien saavutusten ihannointi.

Kesä. Viivyn parvekkeella varhaisina aamuina, pureskelen psalmin kerrallaan. Lempeä lämpö iholla kuljettaa muistojen läpi: katson lapsen silmin heräilevää metsää. Kuuntelen puiden hiljaisuutta ja etsin yön aikana kypsyneitä marjoja. Istun nuorena vaimona mieheni takana, kun moottoripyörä jyrähtää käyntiin ja kiitää halki peltomaisemien. Avaan kypäräni visiirin ja annan tuoksuvan illan valua sisään. Mielessä soi Nocturne.

Aika kuluu. Eilen tapahtuneesta on yhtäkkiä kaksikymmentä vuotta. Eletty jättää jälkensä päivä kerrallaan: hyvää ja kaunista, rumaa ja kipeää. Jotakin minussa kuihtuu, jotain muuta kasvaa ja kypsyy. Se on elämää.

Kaikki irti päästäminen ja kasvu ei ole helppoa. Joskus on kiusaus jäädä menneen ihanuuteen ja rakentaa sinne onnela. Toisaalta mennyttä haavaa voi jäädä vaalimaan kuin kytevää nuotiota: kun puhaltaa kekäleisiin, liekki roihahtaa uudestaan.

Sleyn kotimaantyönjohtaja Juhana Tarvainen kannattaa ekumeniaa ja kristittyjen yhteyttä yksilötasolla, mutta suhtautuu kielteisesti yhteiskristillisiin evankeliointitapahtumiin. Nuorisotyönjohtaja Juha Heinosen mukaan kirkkokuntien rajat ovat kristittyjen nuorten arjessa entisestäänkin haalistuneet.

Kun me kristityt kuitenkin uskomme samaan Jeesukseen, miksi emme voisi tehdä enemmän yhteistyötä muiden kirkkokuntien kanssa? kysytään Sleyn kotimaantyönjohtaja Juhana Tarvaiselta toisinaan.

– Tätä kyselevät varsinkin aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret, mutta myös aikuiset, jotka ovat vasta kääntyneet kristityiksi. Heille kirkkokuntien moneus näyttäytyy hämmentävänä.

Olen jäänyt koukkuun, tällä kertaa positiivisella tavalla. Sley avasi muutama viikko sitten Evankeliumin ääni -nettiradion, joka lähettää taukoamatta mediakirjastoon vuosien ajan tallennettuja saarnoja, puheita ja raamattuopetuksia. Tallenteita on kaiken kaikkiaan yli 10 000! Näitä olen kuunnellut kuntosalilla, koiralenkillä ja taloyhtiön askarteluhuoneessa uusia jalkalistoja jiiriin sahatessa. Sana on puhutellut. On ollut myös hienoa huomata, miten lukuisien eri puhujien sanoissa kuuluu sama iankaikkinen evankeliumi Jeesuksen verestä ja kuoleman voittamisesta.

Apostoli Paavali kehottaa kolossalaisia: ”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne.” (Kol. 3:16) Paavali ei voinut edes aavistaa, miten hänen toiveensa parin tuhannen vuoden jälkeen toteutuisi uuden teknologian avustuksella. Painokoneen keksiminen teki aikoinaan mahdolliseksi Jumalan sanan laajan ja nopean levittämisen kirjoitetussa muodossa. Radio ja vielä paremmin internet ovat tuoneet sanan myös kuunneltavassa muodossa lähes jokaisen ihmisen saataville ajasta ja paikasta riippumatta. Sanan kylvö on runsasta. Jumala antakoon siemenelle runsaan kasvun.

Toivoisin, että moni sellainenkin, joka kritisoi Sleytä ahtaasta lakihenkisyydestä, löytäisi nettiradiomme ja kuuntelisi edes muutaman tallenteen. Hän voisi yllättyä. Kirkkopoliittiset kannanotot ja ahdistava lakihenkisyys ovat loistaneet poissaolollaan ainakin niissä opetuksissa, joita minä olen toistaiseksi kuunnellut. Toki yli 10 000 puheen joukossa saattaa olla sellaistakin – mediakirjastoon kun ei sovelleta sensuuria.

Historian mittelöissä on jouduttu toteamaan se karu seikka, että yhteinen vihollinen yhdistää enemmän kuin yhteinen ystävä. Tämä piirre on todettavissa myös nykyisessä maailmanpolitiikassa, sen turbulensseissa. Tämä on poliittista todellisuutta, mutta ei perustu uskoon eikä kristilliseen vakaumukseen.

Kristittyinä meillä on sekä yhteinen ystävä että yhteinen vihollinen. Jeesus on yhteinen ystävämme. Entä yhteinen vihollisemme? Se ei ole vain joku nimeltä mainittu maailman hirmuvaltias. Yhteinen vihollisemme on Perkele, maailman henki ja oma lihamme. Tätä vihollisjoukkoa pakenemme Jeesuksen turviin.

Samalla pakomatkalla tapaamme uskonsisaria ja -veljiä kaikista kansoista ja kielistä. Tästä avautuu eteemme valtava, kirkas horisontti. Yhteinen ystävämme ja yhteinen päämäärämme yhdistävät kristittyjä globaalisti ja kansallisesti.

Viime talvena kananmunista oli pulaa ja jauhelihahyllyt huusivat tyhjyyttään. Ruoantuotannossa on riskejä, joita ei hallitse kukaan muu kuin Jumala, muistuttaa maanviljelijä, agronomi ja MTK Keski-Pohjanmaan tuore toiminnanjohtaja Niko Hyppönen. Vastuunsa on silti myös suomalaisella kuluttajalla.

MTK Keski-Pohjanmaan tuore toiminnanjohtaja Niko Hyppönen syntyi kälviäläisellä maitotilalla ja imi rakkauden maatalouteen jo kotinavetan lehmien maidosta.

– Olen aina esitellyt itseni pienen maitotilan isona poikana, hän lohkaisee.