Essi Tuomala

Raamattukoulussa opiskellut Steven Linscott näki vuonna 1980 unen, joka tuotti hänelle pahoja ongelmia.

Eksyin taannoin kuuntelemaan Maanantaimysteeri-podcastia, jossa käsitellään rikostapauksia. Eräs jaksoista oli poikkeuksellisen erikoinen, ja se liittyi omituisella tavalla myös uskon asioihin.

Jaksossa kerrottiin, että lokakuun neljäntenä päivänä vuonna 1980 Steven Linscott -niminen nuorukainen heräsi tavanomaiseen aamuun Oak Parkissa, Chicagon esikaupunkialueella. Kaksi pientä lasta kapusi sänkyyn isänsä kainaloon.

Kun Jeesus katsoo sinua, hän ei näe aihiota, potentiaalia, lupaavaa projektia tai jotakuta, josta voi joskus tulla jotakin. Jeesus näkee aarteensa, rakkaansa. Saat kulkea aamusta iltaan ja päivästä päivään syntisten ystävän, suuren parantajan ja kuoleman voittajan sylissä.

Tiedätkö vanhan tarinan jalanjäljistä hiekkarannalla? Joku näkee unessa elämänsä hiekkarantana. Uneksija katsoo rantaviivaa taaksepäin ja näkee kahdet jalanjäljet: omansa ja Jeesuksen. He ovat kulkeneet vierekkäin. Mutta elämän vaikeimpina aikoina hiekkaan ovat painuneet vain yhdet jäljet. Näky herättää levottomuutta ja niinpä uneksija kysyy: ”Jeesus, miksi hylkäsit minut juuri silloin kun tarvitsin sinua kaikkein eniten?” Mutta Jeesuspa vastaa: ”Niinä hetkinä, kun näit vain yhdet jalanjäljet, minä kannoin sinua.”

Oletko samaa mieltä kanssani siitä, että tarina ei ole kauhean hyvä? Pane tarina nyt mietintämyssyyn. Nostetaan se sieltä hetken kuluttua.

Teologian tohtori Richard Harvey korostaa, ettei messiaaninen juutalaisuus ole mikään antropologinen kuriositeetti tai erikoisuus. Se nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä teologiasta, kirkko-opista, lähetystyöstä, kirkkohistoriasta sekä juutalaisten ja kristittyjen suhteesta.

Mitä tarkoittaa olla messiaaninen juutalainen eli Jeesukseen uskova juutalainen? Miten niin kutsuttu messiaaninen teologia haastaa kirkon itseymmärryksen ja lähetystyön? Näitä kysymyksiä pohdittiin kesäkuun alussa Lähetysyhdistys Kylväjän kesäpäivillä järjestetyssä missiologisessa symposiumissa.

Kristinusko ja juutalaisuus ovat uskontoja, joissa uskotaan samaan Jumalaan. Kuitenkin jo 300-luvulla juutalaiskristityt – siis ne juutalaiset, jotka uskoivat, että Jeesus on Messias – olivat joutuneet kristillisessä kirkossa marginaaliin, sivuun sysätyiksi. Esimerkiksi teologi Mark Kinzer on esittänyt, että niin kutsuttu korvausteologinen narratiivi sai virallisen aseman Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Korvausteologisen raamatuntulkinnan mukaan juutalaiset menettivät asemansa Jumalan valittuna kansana, kun kristikunta tuli sen tilalle pakanoiden kääntymisen myötä.

Geoffrey Boyle työskentelee lähetystyön ja pastoraalityön apulaisprofessorina Missouri-synodin luterilaisen kirkon Concordia-pappisseminaarissa Fort Waynessa Indianan osavaltiossa. Hän kertoo, että seminaarin nykyisistä opiskelijoista jopa puolet on kasvanut joko toisessa tunnustuskunnassa tai ilman mitään kristillistä taustaa.

Suomessa nuoret miehet ovat tutkimusten mukaan kiinnostuneita kristinuskosta ja monet löytävät tiensä kirkkoon. Onko Yhdysvalloissa näkyvissä merkkejä samasta ilmiöstä?

Kyllä on, esimerkiksi omassa seurakunnassani Fort Waynessa nuorten miesten ja nuorten perheiden määrä on kasvanut huimasti. Seurakunnassani käy noin 300 ihmistä, joista sata on 0–10-vuotiaita lapsia. Suurin osa nuorista seurakuntalaisista on miehiä.

Vuosituhannen alussa juutalaistaustainen koomikko ja tuottaja Jon Stewart juonsi viikoittain satiirista uutisohjelmaa The Daily Show’ta. Ohjelman jaksoja on edelleen nähtävissä Youtubessa.

Stewart toimi ohjelmassaan ikään kuin uutistenlukijan roolissa nostaen esiin edeltävän viikon valtakunnallisia uutisaiheita ja tehden niistä pilaa. Hän saavutti ohjelmallaan valtavan suosion. Häntä luultiin aika ajoin oikeaksi toimittajaksi, koska hän kykeni tekemään näkyväksi etenkin poliitikkojen ja valtamedian tekopyhän ja puolueellisen toiminnan: sen, miten sanat ja teot eivät kohtaa ja miten toisia ihmisiä ja aatteita mitataan eri standardeilla kuin toisia. Jon Stewart luotsasi satiiriuutisiaan 16 vuotta ja jätti ohjelman sen huipulla vuonna 2015, juuri ennen Donald Trumpin valtaannousua. Viimeksi kuluneen vuoden ajan hän on yrittänyt tehdä uutta paluuta.

Ihailen Stewartissa niitä monia puolia, jotka tekivät hänestä menestyksekkään satiirikon. Hän oli koomikko, jolla oli itseään suurempi missio. Hän oli viisas ja ajan hermolla. Hän oli hyvä ajattelemaan samalla kuin puhui ja loistava viestimään kameroiden edessä. Hän oli hyvä keskustelukumppani, koska hän ei pelännyt olla väärässä, saati olla itse kritiikin kohteena. Hänellä tuntui olevan selkeä moraalinen kompassi. Jos häntä ajoi jokin idea tai ideologia, hän pyrki sen usein rehellisesti sanoittamaan. Siksi häneen luottivat monet niin poliittisesti oikealla kuin vasemmallakin olevat ihmiset.

Nuorten kasvaneita paineita ja pahoinvointia saatetaan vanhempien sukupolvien suulla kommentoida toteamalla, että nykynuorilta puuttuu sitkeyttä. Lähteenkorvan mukaan väitteessä on tieteenkin mukaan perää.

Parinkymmenen vuoden ajan vallinnut suuntaus kasvatus- ja koulutuskentällä on ollut sellainen, että esimerkiksi mielipahan kokemusta ja nuorille asetettavia vaatimuksia on pyritty silottelemaan.

– Silloin mieli ei opi käsittelemään mielipahaa, eikä sitkeyden taito kehity. Sitkeyden taito kehittyy treenaamalla sitä, ja nykyään näitä taitoja joudutaan opettamaan nuorille.

Ilmiö ei koske kaikkia nuoria tai nuoria aikuisia, mutta työelämätutkimuksessa ja koulumaailmassa voidaan havaita, että sitkeyden taito on heikentynyt nuorilla ja nuorilla aikuisilla.

Lähteenkorvan mukaan taustalla vaikuttaa se, että elämme niin sanottua mielen aikakautta, johon liittyy tunteiden ylikorostuminen ja liiallinen käsitteleminen. Siihen on vaikuttanut muun muassa psykologisen tiedon nopea lisääntyminen viime vuosikymmeninä.

– Usein tällaisessa kehityksessä mennäänkin ääripäästä toiseen. En kaipaa paluuta 70- tai 80-luvuillekaan, jolloin lapsi saatettiin vain jättää yksin kasvamaan ja pärjäämään.

Vauva hamuaa ruokaansa äidin rinnoilla vaistomaisesti. Maito sammuttaa nälän ja janon – vähäksi aikaa. Muutaman tunnin kuluttua maitoa alkaa taas virrata vauvan nälkäiseen suuhun. Raamatussa Pietari kehottaa meitä tavoittelemaan puhdasta sanan maitoa. Vauva ei vielä ymmärrä, että myöhemmin hän voi itse valita, mitä syö, mikä on terveellistä ja mikä on vähemmän terveellistä – jopa myrkyllistä.

Pietari kirjoitti opetuksensa kiertokirjeenä usealle seurakunnalle. Hän kehottaa: ”Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu.” Näitä syntejä esiintyi kristittyjen elämässä yleisesti. Näitä esiintyy myös meissä. Pietarilla itsellään oli tästä rankka kokemus Jeesuksen kuulustelujen yhteydessä: ”En tunne sitä miestä”.

On varottava tämän maailman tarjoamia myrkyllisiä juomia ja ruokia. Näiden sijaan Pietari kehottaa meitä etsimään puhdasta sanan maitoa, jossa on hengellisen kasvun voima. Hän muistuttaa: ”Olettehan te maistaneet Herran hyvyyttä”. Hän itse on kokenut lankeemuksen ja nousun siitä Herran hyvyyden ja armon voimasta. Tähän mekin saamme tänään turvautua.

Pyhimys naapurissa. Kuinka uskoa elettiin ja koettiin keskiajan Suomessa. Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti & Marika Räsänen (toim.). Gaudeamus 2026.

Kristinuskon vaikutus ihmisten arkielämään oli Suomessa keskiajalla pääpiirteissään varsin samanlaista kuin muuallakin Euroopassa. Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen kertovat kuitenkin Pyhimys naapurissa -tietokirjassaan, että myöhäiskeskiajan Suomen alueella erityiset piirteet ihmisten eletyssä uskossa liittyvät maantieteelliseen sijaintiin eli pohjoiseen ilmastoon ja muihin olosuhteisiin, pitkiin välimatkoihin sekä varsin harvaan asutukseen. Ennen reformaatiota ihmisten vuorovaikutus pyhimysten kanssa ilmenikin eri tavoin keskiaikaisessa Suomessa kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa, missä asutus oli tiheää. Kirkkomatkat olivat täällä pitkiä, niin myös pyhiinvaellusmatkat.

Eletty usko oli keskiajalla hyvin ruumiillista. Ihmiset näkivät heille tärkeitä pyhimyksiä kuten Pyhän Birgitan, Pyhän Henrikin tai Pyhän Olavin veistoksissa, esineissä tai maalauksissa. He kuulivat pyhimyksistä lauluissa ja saarnoissa ja koskettivat pyhimysten hautoja. Ristinmerkit ja polvistumiset olivat osa elettyä uskoa, samoin kirkossa poltettujen vahakynttilöiden tuoksu. Pyhimyksille pyhitettyjä kivikirkkoja rakennettiin 1400-luvulla, ja niiden ylläpitäminen oli ihmisten yhteinen ponnistus. Suomen vanhimmat kirkot ovat pyhimyksille vihittyjä: esimerkiksi Turun tuomiokirkko on vihitty Neitsyt Marialle.

Joel Stålnacke, 20, muuttaa tänä kesänä Ulvilasta Turkuun ja lapsuudenkodista omilleen. Syksyllä hän aloittaa tietojenkäsittelytieteen opinnot Åbo Akademissa. Hän uskoo, että yliopistossa on helppo olla myös kristittynä.

Olet muuttamassa opintojen perässä Turkuun. Onko se sinulle entuudestaan tuttu kaupunki?

Olen kuullut Turusta paljon hyvää, mutta se ei ole minulle kovin tuttu kaupunki. Nuorempana olen käynyt siellä perheen kanssa, ja koulun puolesta kävimme tutustumassa Turun yliopiston kampukseen.