Sleyn kotimaantyönjohtaja Juhana Tarvaisen mukaan evankelisen liikkeen sisällä moni kyselee, onko olemassa jokin raamatullinen tai muu painava teologinen syy olla kutsumatta naisia ehtoollisavustajiksi.
Kun Sleyn kotimaantyönjohtaja Juhana Tarvainen opetti tänä kesänä rippileirillä seurakunnasta ja seurakunnan elämästä, hän kysyi leiriläisiltä, kuka luokkahuoneessa olevista oli pappi.
– Kaikki sanoivat, että ”sinä olet”. Kerroin heille, että itse asiassa olemme kaikki pappeja, vaikka vain yksi joukossamme on pastori, Tarvainen kertoo.
Evankeliumiyhdistyksessä maallikon tehtävä on yleisen pappeuden nojalla tärkeä, ja maallikko voi kantaa seurakunnassa vastuuta monella eri saralla. ”Jokaisella on jotain annettavaa”, sanotaan Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 14. luvun jakeessa 26.
– Jo pelkästään osallistumalla jumalanpalvelukseen jokainen on osa kuninkaallista papistoa, Tarvainen muistuttaa.
Evankeliumiyhdistyksen messussa seurakuntalainen voi esimerkiksi toimia tekstinlukijana, rukoilla esirukouksen, vastata musiikista tai avustaa ehtoollisella.
– Jumalanpalvelusyhteisömme eivät pyörisi ilman maallikoita.
Maallikkovastuuta lisäämällä ei tilkitä pappispulaa
Tarvainenkin on joskus kuullut kritiikkiä siitä, että Sley on viime vuosikymmeninä muuttunut maallikkoliikkeestä pappiskeskeiseksi.
– Väitteessä on totta kai perää. Aiemmin evankeliset saivat sanan ja sakramentit omasta paikallisseurakunnastaan ja Evankeliumiyhdistys tarjosi muun viikkotoiminnan – lähetyspiirit ja seurat ja nuorisotyön. Nämä työmuodot ovat olleet hyvin maallikkokeskeisiä. Nykyään vastaamme kuitenkin entistä useammin sanasta ja sakramenteista, ja jumalanpalvelusyhteisöt ovat tärkeimpiä työmuotojamme.
Tarvaisen mukaan maallikkovastuuta voidaan liikkeessä edelleen lisätä esimerkiksi lähetyksen ja diakonian saralla, mutta nurkan takana odottavaa pappispulaa sillä ei tilkitä.
– Seurakunnan koko elämä ei voi rakentua pelkän maallikkovastuun varaan. Vaikka maallikot pitäisivät hyviä puheita ja ihmisiä tulisi uskoon, tarvitaan paikka, johon voi juurtua ja kiinnittyä. Tarvitaan seurakunta ja pastori, joka kaitsee sitä, Tarvainen muistuttaa.
– Vastaus ei siis voi olla se, että luovutaan pastoreista ja pidetään maallikoiden toimittamia kotiehtoollisia. Meidän on tavalla tai toisella turvattava se, että pastoreita vihitään jatkossakin, hän sanoo ja muistuttaa, että uskonpuhdistuksen aikaan seurakunnat vihkivät itse itselleen pappeja.
Maallikko voi tarvittaessa saarnata
Maallikkosaarna on ollut puolentoista vuosisadan ajan Sleylle tunnusomainen piirre. Myös 1800-luvun lopulla oli pappispula ja maallikoille jaettiin runsaskätisesti saarnalupia.
– Vaikka Evankeliumiyhdistyksessä on ajateltu, että jumalanpalveluksen saarna on pääasiallisesti pastorin tehtävä, saarnaamaan voidaan tarvittaessa kutsua maallikko, joka on tunnettu, luotettu kristitty, ja jonka hartauspuheita ja muita pienempien tilaisuuksien puheenvuoroja on kuultu paljon. Saarnata voi myös sellainen, joka on opiskelemassa pappisvirkaan. Itsekin saarnasin paljon opiskeluaikana, Tarvainen muistelee.
Koska jumalanpalvelussaarnan katsotaan kuuluvan opetusvirkaan, sitä ei Evankeliumiyhdistyksessä anneta naisten tehtäväksi. Perusteena on ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 14. luvussa naisille asetettu opetuskielto.
Sleyn messuissa maallikot voivat toimia myös ehtoollisavustajina. Tarvaisen mukaan maallikkojen ehtoollisavustamisen syyt ovat käytännöllisiä: muuten ehtoollisen toimittaminen venyisi varsinkin suurissa seurakunnissa liian pitkäksi.
– Avustamista ei nähdä ehtoollisen toimittamisena, vaan avustaja toimii pastorin apukäsinä ja seuraa leipää jakavaa pastoria viinimaljan kanssa.
Tarvaisen mukaan moni kyselee, onko olemassa jokin raamatullinen tai muu painava teologinen syy siihen, ettei naisia voisi kutsua ehtoollisavustajiksi siinä missä miehiäkin. Kysymys jakaa evankelisen liikkeen sisällä mielipiteitä. Toistaiseksi kaikki ehtoollisavustajat ovat miehiä.
– Jos Raamatusta ei löydy ohjetta tähän asiaan, ei kannata myöskään olla sitovaa käytäntöä. Saattaa kuitenkin olla niin, että jos alttarilla olisi nainen jakamassa ehtoollista, se olisi seurakuntaa repivä asia ja jotkut jättäytyisivät pois ehtoolliselta tai koko jumalanpalvelusyhteisöstä. Kuorisäännössämme kyllä sanotaan, että ehtoollisavustaja voi olla mies tai nainen, mutta emme ole toistaiseksi kouluttaneet tehtävään naisia.
Tarvainen sanoo, että yksi syy siihen, että aihetta on hiljattain lähdetty pohtimaan, on se, että Sley on viime vuosina lähentynyt viidennen herätysliikkeen kanssa, jossa naiset toimivat ehtoollisavustajina. Kyselijöitä löytyy kuitenkin myös oman liikkeen piiristä.
Pastori on portinvartija
Tarvaisen mielestä tärkeintä on muistaa, että Jumala on järjestyksen Jumala ja ”kaiken tulee tapahtua yhteiseksi parhaaksi”.
– Pastorit ja teologit ovat opiskelleet teologiaa ja sitoutuneet toimessaan Raamatun sanaan. He toimivat eräänlaisina portinvartijoina seurakunnan elämässä. Jotta seurakunnassa voi vallita kaikkien armolahjojen rikkaus, täytyy olla myös pastori, joka kaitsee laumaa.
Maallikoiden pitämiä puheita ei silti tarkisteta etukäteen.
– Joskus tosin joku jumalanpalveluksessa saarnaava maallikko on saattanut pyytää, että lukisin hänen saarnansa etukäteen ja olen siihen tietenkin suostunut, Tarvainen sanoo.
Teksti: Essi Tuomala
