Kilpi, vuorilinna, Jumalan siipien suoja. Raamattu vilisee ilmaisuja, jotka kuvaavat uskovan ihmisen turvaa Jumalassa.
”Kun on turva Jumalassa, / turvassa on paremmassa / kuin on tähti taivahalla, / lintu emon siiven alla.” Näin lauletaan Siionin Kanteleen laulussa 307, jonka sanoitti Lina Sandell vuonna 1855. Tauno Väinölä kertoo laulun syntyhistoriasta seuraavaa: ”Lina Sandellin (1832–1903) lapsuudenkodin, Fröderydin pappilan, pihamaan nyt jo yli 300-vuotias saarni oli suuri puu jo tulevan runoilijan kasvuvuosina. Muutaman metrin korkeudessa sen runko jakaantuu useaksi haaraksi. Siihen Sandellit olivat kyhänneet lavan istuimineen, ja tässä ilmavassa lehtimajassa Lina viihtyi lukien ja luontoa tarkkaillen. Perimätiedon mukaan laulu ’Kun on turva Jumalassa’ olisi syntynyt tässä puussa.”
Suomalainen veisaaja ja Raamatun lukija yhdistää Sandellin laulun käännöksen Psalmien kielikuvaan, jonka mukaan Jumalaan turvaava löytää suojan ”siipien alla”. Tällaisia ilmaisuja löytyy psalmeista useita, kuten esimerkiksi: ”Varjele minua niin kuin silmäterääsi, peitä minut siipiesi suojaan.” (Ps. 17:8) ”Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.” (Ps. 36:8) ”Armahda minua, Jumala, armahda minua, sinuun minä turvaan. Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse.” (Ps. 57:2) ”Minä tahdon aina asua sinun luonasi, minä etsin sinun siipiesi suojaa.” (Ps. 61:5)
Jumalan siipien suoja
Psalmien kuvat rukoilijasta, joka hakeutuu Jumalan siipien suojaan, eivät alkujaan liittyneet lintuemon suojaaviin siipiin. Jerusalemin temppelissä sijaitsi kaksi valtavaa kerubia, jotka Salomo teetti kaikkeinpyhimpään (1. Kun. 6:23–28). Vastaavanlaiset kerubit, tosin pienemmässä koossa, olivat kuvattuina liitonarkun päällä (2. Moos. 25:17–22). Vanhassa testamentissa tulee näkyviin usko, jonka mukaan Israelin Jumalan näkymätöntä valtaistuinta kannattelivat kerubit (1. Sam. 4:4; 2. Sam. 6:2; Ps. 99). Jumalaa ei saanut kuvata millään tavalla, mutta hänen läsnäolonsa temppelissä oli kohdattavissa kahden kerubin luona. Psalmien kielikuvat tarkoittivat siis alkujaan sitä, että rukoilija rientää Jumalan luokse turvaan, kerubien siipien suojaan.
Toisen temppelin aikana kerubeja ei enää ollut Jerusalemin temppelissä. Jeremia oli nimittäin ennustanut, että liitonarkku kerubeineen siirtyy syrjään (Jer. 3:16–18). Samoin uuteen temppeliin ei enää rakennettu Salomonin aikaisia valtavia kerubeja. Toisen temppelin aikana kaikkeinpyhin oli tyhjä tila, jonne ylipappi meni kerran vuodessa suurena sovituspäivänä. Rabbiinisen Mishna-traktaatin Joman mukaan ylipapin tulee toimia kaikkeinpyhimmässä niin kuin siellä olisi liitonarkku ja toimittaa uhratun eläimen veren pirskottaminen tämän oletetun paikan edessä.
Uusi tulkinta siipien suojalle
Kerubien väistyminen toisen temppelin kuvasymboliikasta antoi uuden mahdollisuuden tulkita ”siipien suoja.” Onkin hienoa, että Vapahtajamme Jeesus Kristus antaa kielikuvalle tulkinnan, joka silloittaa Psalmeissa turvaa hakevan rukoilijan toiveet Lina Sandellin runoon. Kun Jeesus lähestyy Jerusalemin kaupunkia pääsiäisen edellä, hän puhuu juutalaisen kansan tulevasta kohtalosta rakkaudella: ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.” (Matt. 23:37) Lopulta tulee kuitenkin aika, jolloin juutalaiset ottavat vastaan Jeesuksen, ja sen jälkeen Vapahtaja on valmis palamaan takaisin maan päälle: ”Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’” (Matt. 23:39)
Armoistuin teologisen pohdinnan kohteena
Liitonarkun päällä olevaa kerubien kannattamaa Jumalan näkymätöntä valtaistuinta kutsutaan hepreaksi sanalla kapporet. Se tulee heprean verbistä kipper, ja tarkoittaa ”sovittaa”. Kyseessä oli paikka, jossa syntien sovitusrituaalit suoritettiin. Jumala oli luvannut ilmestyä armollisesti tämän sovituspaikan yllä suurena sovituspäivänä: ”…minä ilmestyn liitonarkun kannen (kapporet) yläpuolella pilveen verhoutuneena” (3 Moos 16:2). Luther miettiessään hyvää käännösvastinetta tälle sanalle löysi sellaisen jakeesta Heprealaiskirjeen neljännen luvun jakeesta 16: ”Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.” Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä kapporet-sanan käännösvastineena on kreikankielinen sanahirvitys hilasterion, mutta Heprealaiskirjeen kirjoittaja on selvästi halunnut avata heprean ilmaisun ymmärrettävämmälle kreikan kielelle. Kyseessä on paikka, jossa Jumala hallitsee valtaistuimella, mutta myös paikka, jossa hän ilmestyy armollisena Jumalana kansalleen. Näin Luther päätyi käännösvastineeseen ”armoistuin”.
Roomalaiskirjeessä Paavali tekee kristologisen tulkinnan sanalle ”armoistuin” (hilasterion = kapporet). Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kolmannen luvun jakeessa 25, kuinka Kristus on tehty ”armoistuimeksi” (= KR38; KR92 kääntää ”sovitusuhri”). Kristitty saa siis tulla Kristuksen luokse ja löytää syntien anteeksiantamisen hänen luonaan. Kristitty löytää vankan turvan siinä, kun hänen syntinsä on anteeksiannettu Kristuksen täytetyn sovitustyön perusteella: ”Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.” (Room. 3:25)
Vuorilinna
Raamatussa on useita ilmaisuja, jotka kuvaavat, kuinka uskova ihminen pääsee turvaan Jumalan luokse. Esimerkiksi Psalmin 31 kielikuva vuorilinnasta kuvaa Daavidin pakomatkaa, kun Saul uhkasi hänen henkeään. Tradition mukaan Daavid sanoitti silloin luottamuksensa sanoilla: ”Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.” (Ps. 31:3)
Lopulta Daavid löytää itselleen kaupungin, jossa hän saa asua turvallisesti, Jerusalemin (2. Sam. 5–6). Sinne rakennetaan myöhemmin temppeli. Jumalan turvallista läsnäoloa Jerusalemissa kuvataan vahvana linnoituksena: ”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.” (Ps. 46:1)
Psalmin 46 pohjalta Luther sepitti kuuluisan taisteluvirtensä Jumala ompi linnamme. Virsi on Kristus-keskeinen. Siinä muistutetaan, että Kristus antaa omilleen turvan ja suojapaikan silloinkin, kun maailma ja kirkko täyttyvät valheen enkeleistä ja turmion julistajista. He saavat syöstä kiukkuaan ja ärtymystään. Heitä vastassa on elävän Jumalan sana, joka on tulessa koeteltu ja joka kestää. Jumalan sanan varassa kristityn on hyvä elää ja myös kerran päättää armonaikansa.
On turha oma voimamme / vääryyden valtaa vastaan. / Me turman vallat voitamme / Herrassa ainoastaan. / Hän, Kristus, kuningas, / on voitonruhtinas, / lyö joukot helvetin, / ne tallaa jalkoihin / ja voiton meille saattaa. (VK 170:2)
Jumala on kilpi
Yksi varhaisimpia Jumalan turvan kielikuvia Raamatussa on kilpi. Jumalan antoi lupauksen Abrahamille, joka oli lähtenyt kotiseuduiltaan kohti tuntematonta Kanaanin maata: ”Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” (1. Moos. 15:1) Kielikuva liittyy sotilaallisiin konflikteihin, joissa kilpi suojelee kantajaansa uhkaavilta nuolilta ja miekan iskuilta. Kilpi-kielikuva on rakastettu ja se esiintyy monissa psalmeissa: ”Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle, sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi.” (Ps. 5:13) ”Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.” (Ps. 18:31) ”Tartu aseisiin, ota kilpi, tule avukseni!” (Ps. 35:2) ”Herra Jumala on aurinko ja kilpi, hän lahjoittaa meille armon ja kunnian. Hän ei kiellä hyvyyttään niiltä, jotka vaeltavat nuhteettomasti.” (Ps. 84:12)
Herran oikea käsi
Jumalaa ei kuvata paikallaan istuvana laiskana Herrana, joka ei välitä ihmisen ahdingosta. Herran käsivarsi tai hänen oikea kätensä ilmentää sitä voimaa, jolla hän on valmis tulemaan omiensa avuksi. Jumala vakuuttaa Moosekselle, että hän tulee pelastamaan sorretut israelilaiset orjat Egyptin maasta: ”Minä olen Herra, minä vien teidät pois pakkotyöstä Egyptistä ja pelastan teidät orjuudesta. Minä vapautan teidät kohotetun käteni voimalla ja ankarilla rangaistuksilla.” (2. Moos. 6:6) Jumalan kohotettu käsivarsi tai hänen oikea kätensä, joka tekee suuria tekoja historiassa ja auttaa hänen omaa kansaansa tai Jumalaan luottavaa ihmistä, esiintyy lukuisissa Raamatun teksteissä. Voidaankin oikeutetusti sanoa, että Herran käsivarsi ilmentää Jumalan suuria tekoja historiassa.
Ei siis ihme, että Herran käsivarsi mainitaan myös profetiassa, joka käsittelee Herran kärsivän palvelijan kuolemaa, ylösnousemusta ja taivaaseenastumista (Jes. 53). Siinä pysäytetään kuulijat miettimään, mitä Jumala on oikein tekemässä maailmassa: ”Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?” (Jes. 53:1) Jatkossa kerrotaan, kuinka Herran palvelija joutuu kärsimään viattomana ja hänen haavojensa kautta ihmiset löytävät rauhan Jumalan kanssa. Turvapaikka löytyy todellakin Jumalan luota, sillä Herran palvelijasta ennustetaan: ”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:5)
Teksti: Antti Laato
