äitienpäivä

Kun Carita ja Riku Klénillä oli yksi lapsi ja toinen tulossa, he kävivät kylässä perheessä, jossa oli seitsemän lasta. Vierailu oli käänteentekevä.

– Perheen lapsilla oli iloinen, remuava meininki, jollainen lapsiporukassa aina tulee. Silloin aloimme ajatella, että lapsia voisi olla paljonkin, Carita kertoo.

Hän ajattelee, että jokainen lapsi on lahja. Jos lahjan saa, miksi ei ottaisi sitä vastaan? Carita ei kuitenkaan vähättele sitä, että elämä suurperheen vanhempana on välillä ollut raskasta.

– Tiukin vaihe oli ehkä silloin, kun lapsia oli viisi, esikoinen meni eskariin ja nuorin oli puolivuotias. En olisi millään jaksanut pukea kaikkia viittä talvivaatteisiin siksi, että yksi saataisiin vietyä eskariin. Palkkasimme avukseni hoitajan.

Kun Riku sai vuonna 2014 mahdollisuuden lähteä töihin Aucklandin yliopistoon Uuteen-Seelantiin, tuolloin viisilapsinen perhe muutti toiselle puolelle maapalloa. Kuopus oli silloin yksivuotias. Kaksi lapsista meni Aucklandissa kouluun ja yksi päiväkotiin. Carita toteaa, että asuminen Uudessa-Seelannissa oli ihanaa: lapsille oli paljon tekemistä, oli turvallista, ihmiset ystävällisiä ja luonto upea. Carita ei lainkaan kaivannut Suomen talvea ja lasten pynttäämistä villahaalareihin ja paksuihin rukkasiin. Klénit asuivat Aucklandissa tammikuusta toukokuuhun, mutta kun kuudes lapsi ilmoitti tulostaan, perheen oli palattava Suomeen. Synnyttäminen Uudessa Seelannissa olisi tullut hyvin kalliiksi.

Pinja Alenius juhlii tänä keväänä ensimmäistä äitienpäiväänsä. Esikoisen synnyttyä hän arvostaa entistä enemmän omalta äidiltään saamaansa rakkautta ja pyyteetöntä huolenpitoa.

– Ootko hereillä, muru? Pinja Alenius kysyy ja kurkistaa violetteihin vaunuihin, jotka alkoivat juuri yllättävästi heilua. Neljän kuukauden ikäinen Eeva ei nukukaan tällä kertaa kolmen tunnin päiväunia. Pian hän istuu hymyillen ja valppaana äitinsä sylissä. Eevalla on jalassaan äidinäidin neulomat sukat ja isänäidin tekemät lapaset.

Lahdessa asuva Pinja Alenius kertoo, että vieraat ihmiset ovat kysyneet häneltä, onko hän tyttärensä isosisko. Tottahan se on, että Alenius näyttää nuorelta. Hän täytti 21 vuotta, kun Eevan syntymästä oli kulunut reilu viikko.

Minua kiehtovat Raamatussa henkilöt, joiden tiedot ovat hyvin vähäisiä. Monet heistä esiintyvät välähdyksenomaisesti, hyvin lyhyesti, vain muutamilla riveillä. He ovat todellisia rivihenkilöitä. Silti heihin kannattaa tutustua. Kaikessa vaatimattomuudessaan heillä on oma sanomansa meille nykyajan ihmisille.

”Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma.” (2. Tim. 1:5) Näin apostoli Paavali kuvaa kahta naista, nuoren työtoverinsa Timoteuksen äitiä ja isoäitiä. Juuri muuta heistä ei tiedetäkään. Eunike mainitaan lisäksi Apostolien teoissa: ”Lystrassa oli Timoteus-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli kristitty juutalainen mutta isä kreikkalainen.” (Apt. 16:1)

Lyhyt maininta Timoteuksen äidistä ja isoäidistä riittää kertomaan olennaisimman. Paavali kiittää Jumalaa Timoteuksen äidin ja isoäidin uskosta. Hän antaa kauniin todistuksen äitien merkityksestä uskonelämän kasvulle.