• Kuka korjaa herätyksen hedelmät?

    kirjoittaja päällä

    Herätys on käynnissä ja moni nuori tai vanhempikin ihminen pohtii tällä hetkellä omaa suhdettaan kristilliseen uskoon. Miten jo olemassa olevat herätysliikkeet voisivat löytää etsijät tai tulla itse löydetyiksi? Entä pitäisikö vastauskoontulleita ohjata paikallisseurakuntien toimintaan, vai olisiko heidän turvallisinta pysytellä herätysliikkeiden omilla ruokintapaikoilla?

    Luterilaisissa herätysliikejärjestöissä, Kansanlähetyksessä, Evankeliumiyhdistyksessä ja Suomen Raamattuopistolla (SRO), merkkejä herätyksestä on ollut näkyvillä jo jonkin aikaa.

    – Tilaisuuksiin on ilmestynyt nuoria miehiä, joista monet ovat tulleet jälkikäteen henkilökohtaisesti jututtamaan, kertoo SRO:n julistustyön johtaja Petri Kortelahti.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Herätys – nyt!

    kirjoittaja päällä

    Nina Åströmin tutuksi tekemässä Hilja Aaltosen runoon sävelletyssä laulussa sanotaan: ”Kuljen täällä kysellen, katson hiljaa, vaieten, taivaan rantaa tähyillen, missä viipyy sateet sen? Miksi taivas pidättää? Poutapilvet nyt vain nään. Kunpa sadepisarat vuotais maahan, kostuttais”. Hengen sadetta, uutta herätystä, monet ovat odottaneet ja rukoilleet. Rukoukset on kuultu. Herätys näyttää alkaneen.

    Rippikoululaiset kertovat tulleensa rippikouluun, koska tahtovat tietää, mistä kristillisessä uskossa on kyse. Varusmiespalvelustaan suorittavat asevelvolliset tulevat runsain joukoin vapaaehtoisiin hartauksiin ja jumalanpalveluksiin. Nuoret haluavat keskustella uskonasioista koska pitävät niitä tärkeinä. Kirkkojen penkeissä istuu nuoria ihmisiä, jotka ilmiselvästi eivät ole kokeneita kirkossakävijöitä. Tällaista viestiä kuuluu nyt kaikkialta. Jonkin aikaa on jo puhuttu nuorten miesten uskonnollisen kiinnostuksen heräämisestä. Nyt samaa tapahtuu myös tyttöjen keskuudessa. Jumalan sade kostuttaa kuivaa maata.

    Onko meillä vanhemmilla ja – puhun nyt itsestäni – jo vähän leipääntyneillä kristityillä rakkautta ja kärsivällisyyttä avata sydämemme ja sylimme niille nuorille, jotka tulevat luoksemme ehkä hankaline kysymyksineen? Heillä ei välttämättä ole paljon tietoa mutta sitäkin enemmän intoa ja halua oppia. Löytävätkö he turvallisen kodin meidän yhteisöistämme? Kunpa Jumalan antama herätys koskettaisi rajusti myös meidän sydämiämme, jotta voisimme yhdessä ensirakkauttaan hehkuvien kanssa ylistää Jumalaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista