Jeesuksen takana on maailman paras paikka tehdä matkaa. Silloin kuolema ei enää ole vastaansanomaton tuhovoima, synti ei vie sinua helvettiin, eikä Perkeleellä ole enää omistusoikeutta sinuun.
Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Pietari reagoi kuullessaan Jeesuksen puhuvan pian koittavasta väkivaltaisesta kuolemastaan: “Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ‘Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!’ Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ‘Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!’ Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ‘Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.’” (Matt. 16:22-24)
Pietari nuhtelee Jeesusta? Eli ihminen nuhtelee Jumalaa! Ajatus tuntuu hullulta, mutta ei tämä ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun näin tapahtuu. Jo Aadamin sanoissa on sama sisältö. Syntiinlankeemuksen jälkeen hän tuo terävästi esille kritiikkinsä Jumalaa kohtaan: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” Aivan kuin syy olisi ollut Luojan, joka oli antanut Eevan Aadamille.
