Nuorten kasvaneita paineita ja pahoinvointia saatetaan vanhempien sukupolvien suulla kommentoida toteamalla, että nykynuorilta puuttuu sitkeyttä. Lähteenkorvan mukaan väitteessä on tieteenkin mukaan perää.
Parinkymmenen vuoden ajan vallinnut suuntaus kasvatus- ja koulutuskentällä on ollut sellainen, että esimerkiksi mielipahan kokemusta ja nuorille asetettavia vaatimuksia on pyritty silottelemaan.
– Silloin mieli ei opi käsittelemään mielipahaa, eikä sitkeyden taito kehity. Sitkeyden taito kehittyy treenaamalla sitä, ja nykyään näitä taitoja joudutaan opettamaan nuorille.
Ilmiö ei koske kaikkia nuoria tai nuoria aikuisia, mutta työelämätutkimuksessa ja koulumaailmassa voidaan havaita, että sitkeyden taito on heikentynyt nuorilla ja nuorilla aikuisilla.
Lähteenkorvan mukaan taustalla vaikuttaa se, että elämme niin sanottua mielen aikakautta, johon liittyy tunteiden ylikorostuminen ja liiallinen käsitteleminen. Siihen on vaikuttanut muun muassa psykologisen tiedon nopea lisääntyminen viime vuosikymmeninä.
– Usein tällaisessa kehityksessä mennäänkin ääripäästä toiseen. En kaipaa paluuta 70- tai 80-luvuillekaan, jolloin lapsi saatettiin vain jättää yksin kasvamaan ja pärjäämään.
