Leena Ylimäki toivoo, että teatteria taidemuotona voitaisiin hyödyntää enemmän kirkossa ja kristillisissä järjestöissä.
Leena Ylimäki oli ujo ja arka lapsi, joka rakasti teatteria.
– Teimme serkkujen kanssa mummolassa lapsuuden kesinä sketsejä. Puutarhakeinu toimi katsomona mummille ja muille aikuisille. Haaveilin näyttelemisestä ja minulla oli siihen ujoudestani huolimatta sisäinen palo, Ylimäki kertoo.
