Ensimmäisinä vuosisatoina kristittyjä vainottiin Rooman valtakunnassa. Heitä pidettiin ihmiskunnan vihollisina. Perimmäinen syy vainoihin oli se, että kristityt eivät suostuneet palvomaan keisarin geniusta, hänen suojelushenkeään. Rooman valtakunnassa sai kyllä palvoa mitä tahansa jumalia ja uskoa miten tahtoi, kunhan kumarsi myös keisarin geniusta. Keisarin geniuksen palvonta oli valtakunnanuskonto, jonka noudattamisen ajateltiin olevan välttämätöntä valtakunnan rauhan ja menestyksen takaamiseksi. Kristityt suostuivat kuitenkin kumartamaan vain Kristusta Herranaan ja kuninkaanaan. Siksi heitä pidettiin Rooman valtakunnan ja koko ihmiskunnan halveksittavina vihollisina.
Ei mitään uutta auringon alla. Jumalten ja uskontojen nimet vaihtuvat, nimien taakse kätkeytyvä todellisuus ei. Tänäänkin saa palvoa mitä tahansa jumalia ja uskoa miten tahtoo, kunhan alistuu tämän päivän valtionuskonnon vaatimuksiin. Joka uskaltaa sanoa poikkipuolisen sanan pride-ideologiasta leimataan tasa-arvon vastustajaksi ja yhteiskuntarauhan rikkojaksi, koko ihmiskunnan viholliseksi. Vaino ei vielä ole onneksi yhtä veristä kuin Rooman hullujen keisarien aikana, mutta moni suostuu kuitenkin kumartamaan pride-ideologian jumalien edessä saadakseen säilyttää yhteiskunnallisen asemansa ja sosiaalisen arvostuksensa.
Nyt on aika olla rohkeasti ja iloisesti kristitty. Esikuvaksi voisi ottaa vaikka Polykarpos Smyrnalaisen, joka kuoli marttyyrinä vuonna 156 jKr. Kun hänen vangitsijansa yrittivät pakottaa hänet vannomaan keisarin geniuksen kautta, hän vastasi: ”Minä olen kristitty!” eikä suostunut vaatimukseen.
