Lääkärit eivät voi mitään. Kutsu pappi. Näin sanoi isä aikuiselle pojalleen. Poika soitti Raamattuopistolle ja kun olin paikalla, puhelu ohjattiin minulle. Siitä on jo vuosikymmeniä, mutta tilanne on yhä mielessä.
Mies kysyi suoraan, mitä pitää tehdä, kun kuolema on edessä. Tilanne oli pelottava. Osaisinko auttaa? Tartuin niihin välineisiin, jotka tiesin: rippiin ja ehtoolliseen. Oli hyvä, kun en ollut oman viisauteni varassa.
Saattokeikkoja on sen jälkeen tullut muutamia. Yksi sanoi: ”Hyvä kun tulit, että voit sanoa, voinko minä päästä taivaaseen”. Kysymykseen tiivistyi pitkä elämä. Omaa uskoaan kuoleva kuvasi sanomalla, että lopulta jäljelle on jäänyt vain huokaus Jumalan puoleen. Vakuutin, että Jeesuksen mukaan se meni vanhurskaana kotiin, joka huokasi: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen”. Kun luin, että Jumala on luvannut viedä aloittamansa työn päätökseen (Fil. 1:6), hän sanoi: ”Mikä huikea lupaus”.
