Läpi historian kristinuskon polttavimpia kysymyksiä on ollut se, miten Jeesuksen seuraajan tulisi suhtautu viholliseen. Jälleen se kipuilee ympäri maailmaa kuin tulehtunut hammas. Sodat ja niiden uhat ravistelevat kansoja, ja samaan aikaan meistä kaikista on pian tulossa jossakin kohden toistemme vihollisia.
Lähimmäisenrakkaus ei ole mitenkään radikaalia kristinuskossa – jos lähimmäisellä viitataan lähellä eläviin, naapureihin ja ystäväpiiriin. Kaikissa uskonnoissa ja humanistisissa ajattelumalleissa on läsnä kehotus kunnon ihmisen kunnioittamiseen ja vastavuoroiseen rakastamiseen.
Jeesus kuitenkin irtautuu kaikista oman aikansa ajattelutavoista – ja kaikkien aikakausien ajattelutavoista – tällä yhdellä tokaisulla: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” (Matt 5:43–44).
