Mikään ei taida kiinnostaa ihmiskuntaa yhtä paljon kuin maailmanloppu. Milloin on syytä pelätä ilmaston muuttumisen, milloin asteroidin, milloin ydinsodan vuoksi – ihan varmaa on, että loppua kirkuvat lööpit myyvät. Klassista kliseetä lainatakseni: näin on myös meidän hengellisessä elämässämme. Kun puhutaan viimeisistä tapahtumista ja tarkkaillaan lopun aikojen merkkejä, ihmiset innostuvat. Into tarjoaa hyvän maaperän oikean opetuksen lisäksi myös harhaopeille. Mitä Raamattu sanoo maailmanlopusta?
Tarkkaavainen raamatunlukija saa ensimmäiset vihjeet tulevista tapahtumista jo luomiskertomuksen kohdalla. Sen päätteeksi Jumala karkottaa langenneen ihmiskunnan Eedenin puutarhasta ja asettaa ”Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä” (1. Moos. 3:24). Jumala ei siis tuhoa paratiisia eikä ihmiskuntaa, vaan ainoastaan estää paluun. Lukija saattaa aavistaa, että tässä on johtolanka, joka voi vielä myöhemmin olla merkityksellinen.
Vanha testamentti tarjoaa välähdyksiä tulevasta. Profeetta Aamos puhuu Herran päivästä, jota Jumalasta eksyneen kansan ei kannattaisi odottaa kovin innokkaasti: ”Voi teitä, jotka hartaasti odotatte Herran päivää! Mitä iloa teille on Herran päivästä? Se tuo pimeyden, ei valoa.” (Aam. 5:18) Myös pikkuprofeettakollega Joel povaa tuomiopäivää: ”Vaviskaa, kaikki maan asukkaat: Herran päivä tulee. Se on jo lähellä.” (Joel 2:1)
Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiä kirjoittajia.
