Olen ollut koko viime vuoden aivan liian synkkämielinen. Kenties samasta syystä kuin sinäkin. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, eli minun kirkossani, on kinasteltu kovasti tulevaisuuden suunnasta ja olen kovin eri mieltä siitä, mihin piispojen enemmistö haluaa kirkkoa johtaa.
Tämä ristiriita on synkistänyt mieltäni. Se on saanut minut päivästä ja uutisotsikoista riippuen joko katkeraksi tai pessimistiksi. Joko sanomaan kovia sanoja tai passivoitumaan. Olen nähnyt näitä synkkiä katseita ympärillänikin. Mutta myös täysin päinvastaisesta syystä. Joidenkin rakkaiden ystävieni ja kollegojeni mielestä kirkko ei muutu riittävän nopeasti.
Jokin aika sitten pahimman synkistelyni keskellä astuin ulos kodistani ja menin kävelylle. Soittelin erään ystäväni kanssa ja puhelun aikana yllättäen muistin, mitä kaikkea hyvää vaikkapa omassa seurakunnassani on luotu ja ollaan vielä luomassa. Ymmärsin jotain valtavan keskeistä.
Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiä kirjoittajia.
