Tänä vuonna tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä, kun kirkolliskokous avasi pappisviran naisille. Päätös tehtiin vastoin kirkon oppia ja tunnustusta ja sillä on ollut kauaskantoisia seuraamuksia, kirjoittaa professori Pekka Leino.
Luterilaisessa kansankirkossa on viime aikoina käynyt viima vähän joka nurkasta. Kirkollisia lähetysjärjestöjä on painostettu ja niiden on ollut vaikea saada toimintaansa uusia pappeja. Jumalanpalvelusyhteisöjen tarve on ilmeinen, mutta ehtoollisen viettämisen luvissa on palattu konventikkeliaikoihin.
Johannes Virolainen sanoi aikanaan, että pulinat pois. Edellä mainitsemieni asioiden todellinen juurisyy on kirkon oppiperustassa tehty muutos pappisviran avaamisesta naisille. Eikö senkin suhteen olisi pulinoita vähennettävä, otettava niin sanotusti lusikka kauniiseen käteen ja mahdollisuuksien mukaan pyrittävä korjaamaan kirkon ykseydelle muutoksessa syntynyttä vahinkoa?
Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiä kirjoittajia.
