Raamattu

Raamattu on ristiriitainen. Niin voi sanoa se, joka arvostelee kristinuskoa ja perustelee sen torjumista juuri Raamatun ristiriitaisuudella. Raamattu voi tuntua ristiriitaiselta myös siitä lukijasta, joka haluaa sitoutua kristinuskoon.

Onko Raamattu ristiriitainen? Sitä tulisi lukea näiden periaatteiden mukaan: Raamattu on kokonaisuus ja suuri kertomus. Se huipentuu siihen, että Jumala itse tuli ihmiseksi ja puhui ihmisille. Raamattua tulee siis lukea tästä huipennuksesta käsin: Jeesuksesta, hänen puheistaan ja teoistaan käsin. Ja siitä käsin, mitä Jeesukselle tapahtui ja mitä hänen opettamansa apostolit opettavat. Hän valitsi heidät edustamaan häntä. Raamattua tulee lukea Uudesta testamentista käsin.

Raamatun lukija saattaa kysyä: Miksi voimme syödä sianlihaa, vaikka Mooseksen kirjoissa se kielletään? Siksi, että luemme suurta kertomusta Jeesuksesta käsin, ja hän antaa nyt luvan syödä kaikkea syötäväksi kelpaavaa. Kristinuskon arvostelija voi kysyä: Miksi ette surmaa pahantekijöitä? Sanotte noudattavanne Raamattua ja Vanhassa testamentissa on näitä määräyksiä. Siksi, että Jeesus ja apostolit eivät opeta toimimaan näin. Miksi käsky, ettei saa varastaa, on edelleen voimassa, jos kaikki Vanhan testamentin käskyt eivät ole? Siksi, että Jeesus ja hänen edustajansa sanovat, että tätä käskyä, ja monia muitakin, tulee noudattaa. Miksi uskomme Jumalan luoneen tämän maailman, niin kuin Raamatun alussa kerrotaan? Siksi, että myös suuren kertomuksen huipennus kertoo Jumalan luoneen kaiken.

Kesä. Viivyn parvekkeella varhaisina aamuina, pureskelen psalmin kerrallaan. Lempeä lämpö iholla kuljettaa muistojen läpi: katson lapsen silmin heräilevää metsää. Kuuntelen puiden hiljaisuutta ja etsin yön aikana kypsyneitä marjoja. Istun nuorena vaimona mieheni takana, kun moottoripyörä jyrähtää käyntiin ja kiitää halki peltomaisemien. Avaan kypäräni visiirin ja annan tuoksuvan illan valua sisään. Mielessä soi Nocturne.

Aika kuluu. Eilen tapahtuneesta on yhtäkkiä kaksikymmentä vuotta. Eletty jättää jälkensä päivä kerrallaan: hyvää ja kaunista, rumaa ja kipeää. Jotakin minussa kuihtuu, jotain muuta kasvaa ja kypsyy. Se on elämää.

Kaikki irti päästäminen ja kasvu ei ole helppoa. Joskus on kiusaus jäädä menneen ihanuuteen ja rakentaa sinne onnela. Toisaalta mennyttä haavaa voi jäädä vaalimaan kuin kytevää nuotiota: kun puhaltaa kekäleisiin, liekki roihahtaa uudestaan.