• Kuminauhoja, kiristyviä linjoja ja nitistämistä

    kirjoittaja päällä

    Tämän vuoden marraskuun 6. päivä tulee kuluneeksi neljäkymmentä vuotta siitä, kun kirkolliskokous päätti avata pappisviran naisille. Tuona päivänä neljäkymmentä vuotta sitten poksautettiin samppanjapulloja ja juhlittiin odotettua päätöstä. Silloin kuitenkin myös itkettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon valitsemaa tietä ja pelättiin, mihin se lopulta johtaa. Jotkut ennustivat kirkon pian alkavan keskustella samaa sukupuolta olevien avioliitoista perustellen niitä samoin kuin naisten pappeutta. Heille naurettiin.

    Harva niistä, jotka naisten pappeutta olivat ajamassa, varmaan ajatteli, että vielä neljäkymmentä vuotta myöhemmin keskustelu käy kuumana ja saa aikaan ristiriitoja kirkon sisällä. Mutta ei aika muuta sitä, että yhä edelleen moni lukee Raamatusta pappisviran kuuluvan vain miehille ja haluaa noudattaa Raamatun sanaa myös tässä asiassa. Moni raamattukonservatiivi näkee myös naisten pappeuden tuoman hedelmän Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa olevan kovin kehnon.

    Aihe on noussut alkuvuoden aikana esiin useissa piispallisissa puheenvuoroissa. Radio Dein piispan kyselytunnilla helmikuussa piispa Kaisamari Hintikka puhui kirkon ja muutaman herätysliikkeen suhteista vertaamalla niitä kiristettyyn kuminauhaan. Taustalla oli muutakin kuin vain virkakysymys. Hän totesi kirkon johdon ”venyttäneen kuminauhaa jo aika pitkäksi”, jopa katkeamispisteeseen. Siinä Hintikka on oikeassa: nimenomaan kirkon johto on venyttänyt ja kiristänyt kuminauhaa. Raamattukonservatiiviset herätysliikkeet ovat pysyneet Raamattuun perustuvassa ja hyväksi koetussa linjassaan, vaikka arkkipiispa Tapio Luoma helmikuun lopun puheenvuorossaan sanoikin näkevänsä herätysliikkeiden virkateologisen linjan olevan kiristymässä.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Minä – raamattukonservatiivi

    kirjoittaja päällä

    Kirkollinen kenttä on pahasti kahtiajakautunut, minkä marraskuun kirkolliskokous taas kerran vahvisti. Tämä ikävä tosiasia on hyväksyttävä, vaikka jotkut vielä uskottelevat itselleen, että kirkossa lopulta kuitenkin vallitsee yhteys. Erottava tekijä ei pohjimmiltaan ole virka- tai avioliittokäsitys vaan raamattunäkemys. Se heijastuu moniin muihin kysymyksiin, kuten tällä hetkellä kirkkoa jakavaan avioliittokeskusteluun.

    Yleisesti puhutaan kirkon konservatiiveista ja liberaaleista, vaikka samalla todetaan, että nämä termit eivät ole kovinkaan osuvia. Olen samaa mieltä. En minä halua olla konservatiivi, joka pitää kiinni vanhasta vain siksi, että se on vanhaa. Monessa asiassa katson olevani hyvin uudenaikainen ja kirkossa on paljon asioita, joita haluaisin uudistaa. Eivätkä kaikki kirkon ”liberaalit” ole kaikessa uudistusmielisiä. Vuoden 2018 arkkipiispanvaalin ensimmäisessä vaalipaneelissa pääsin moittimaan kilpakumppaneitani konservatiiveiksi, kun he eivät innostuneet esittämästäni seurakuntarakenteen uudistamisesta ja henkilöseurakuntamallista.

    Mikä siis olisi hyvä termi kuvaamaan edustamaani näkemystä? Miten olisi ”raamatullinen”? Mielelläni omaksun tuon termin itselleni, mutta kirkollisessa keskustelussa sen käyttäminen johtaa riitaan termin omimisesta. Myös kirkon liberaali siipi katsoo olevansa raamatullinen. Sama ongelma koskee termiä ”tunnustuksellinen”. Ehdotan käytettäväksi termiä ”raamattukonservatiivi”. Termin voi ymmärtää kahdella toisiaan täydentävällä tavalla. Ensinnäkin, olen raamattunäkemykseltäni konservatiivi. Ymmärrän Raamattua niin kuin kirkko on sitä parin tuhannen vuoden ajan ymmärtänyt ja luen sitä yhdessä alkukirkon isien, Lutherin ja Hedbergin kanssa. Toiseksi, konservatiivisuuteni ei nouse niinkään vanhan arvostamisesta vaan Raamatusta. En siis ole konservatiivi vain ollakseni konservatiivi, vaan haluan pitäytyä Raamatun oppiin ja arvoihin. Olen siis raamattukonservatiivi.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista