Arjessani toistuu pieni leikkimielinen kisa. Käydessämme ruokakaupassa mieheni kanssa, hän pyrkii kassahihnan jälkeen latomaan kaikki ostokset nopeasti omaan reppuunsa. Jos en pidä varaani ja ehdi napata yhtään purkkia tai pussia, kotimatkalla miehelläni on painava, täysi kantamus selässään ja minulla ei mitään. Tämä tuntuu minusta vähän nololta ja matkalla jupisen, että pystyisin kyllä tekemään oman osani. Toisaalta on mukava kulkea, kun askel on kevyt.
Minulta on viety sellainenkin taakka, jonka painoa en täysin edes ymmärrä. Jeesus nosti harteiltani ja kantoi puolestani kaiken syntini rangaistuksen niin, ettei minulle jäänyt siitä mitään. Sana sanoo, että siitä kuormasta pienikään hippu ei olisi minun voimillani hievahtanut.
Siksi Jumalan Pojan selässä täytyi kerran olla karkea, raskas risti. ”Itse, omassa ruumiissaan, hän kantoi meidän syntimme ristinpuulle” (1. Piet. 2:24). Jeesusta painoi ihmisten pilkka ja Jumalan tuomio.
