Oletko joskus ollut perheleirillä? Sellaisella, jossa lapset juoksevat pitkin pihaa ja aikuiset rupattelevat keskenään. Välillä kokoonnutaan koko leiriväen kesken yhteen laulamaan, leikkimään tai syömään ja sitten taas jatketaan puuhastelua leiritunnelmissa oman perheen kesken. Kristillisellä perheleirillä tärkeä osa ohjelmaa ovat hetket, joissa ollaan Raamatun äärellä. Äänekäskin perheleiri hiljentyy hetkeksi aamu- ja iltahartauteen ja raamattuopetuksiin. Ollaan yhdessä tärkeimmän äärellä, Jumalan perheenä.
Perheleirillä koolla on joskus hyvinkin sekalainen seurakunta, eri tilanteista ja taustoista koolle tullut joukko. Parin päivän aikana koetaan iloja ja suruja, harmistuksia ja innostumista kaiken tekemisen ja touhuilun lomassa. Siinä samalla konkretisoituu ajatus siitä, kuinka me kaikki kuulumme Jumalan perheväkeen, emme vain kirkossa istuessamme, vaan jokaisen leikin, ruokailun ja askartelunkin aikana. Mukana ovat oman perheen jäsenet, lapset ja vanhemmat, tai ehkä isovanhempi tai kummi on lähtenyt mukaan leireilemään. Yhtä lailla Jumalan perheväkeä ovat kaikki ne uudet leirikaverit, jotka nähdään nyt ensimmäistä kertaa. Myös heidät on kutsuttu mukaan – eikä vain leirille vaan seurakuntaan ja Jumalan perheeseen. Leikin ja keskustelujen ohella alkaa hahmottua, että me olemme yhtä. Tuokin minulle tuiki tuntematon lapsi on ihan yhtä lailla Jumalalle rakas kuin minä itse. Ja tuokin vieras aikuinen mahtuu Jumalan kämmenelle, samaan paikkaan, jossa itse saan olla. Meidät kaikki on kutsuttu ja meitä erilaisia perheitä ja yksilöitä yhdistää kaikista tärkein asia, Jeesus.
Helluntai on seurakunnan syntymäjuhla. Se on hetki, jolloin suljetut ovet avautuivat ja evankeliumi alkoi kulkea yli kieli- ja kulttuurirajojen. Pari tuhatta vuotta sitten Jerusalemissa oli koolla ihmisiä monista kansoista. Yhtäkkiä tapahtui jotakin, mikä pysäytti heidät kaikki: tavalliset galilealaiset miehet alkoivat puhua, ja jokainen kuuli sanoman omalla kielellään. Hämmennys, ihmetys ja kysymykset täyttivät ilman. Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten päälle, ja siitä syntyi jotain, mikä elää ja vaikuttaa tänäkin päivänä. Pyhän Hengen vuodattaminen ei synnyttänyt vain jotakin liikettä tai järjestöä, vaan Jumalan perheen, johon kutsu kuuluu yhä: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä – keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Apt. 2:38–39)
