• Vakavasti ottaen

    kirjoittaja päällä

    Talvisin olen tavannut pistäytyä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa. Erityisesti olen viipynyt Välimeri-huoneessa hengittelemässä vienosti tuoksuvaa vehreyttä. Kun lasien takaa pilkistää väritön ja kylmä maailma, tuntuu lehtevien kasvien katveessa kuljeskelu ilona iholla asti.

    Samankaltaiselta minusta tuntuu myös pääsiäinen. Kun vilkuilee uutisia ja omaa sisimpäänsä, ympärillä näkyy karu ja toivoton kuoleman varjon maa. Otsikot huutavat pimeyttä ja hulluutta, sydän parka hytisee kylmässä kyynisyydessään. Yllättäen juuri tähän mahdottomuuteen alkaa valua elämän lämpö, Kristuksen tuoksu.

    Puolen vuosisadan rajapyykin lähestyessä olen miettinyt paljon uskoa ja uskottavuutta. Olenko vakavasti otettava aikuinen, jos otan todesta nämä jeesusjutut? Tiede kehittyy, maailma muuttuu, minäkin muutun. Olisiko aika avartaa ajattelua ja päästää irti muinaisista uskomuksista?

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Kuvassa Susanna Sinivirta Henki kulkee, kun on edes murunen toivoa

    kirjoittaja päällä

    Kuvataiteilija Susanna Sinivirta maalaa mielellään heleän värisiä lintuja ja kukkia. Mutta vuosia sitten, keskellä suurta surua, Sinivirta piirsi kädettömiä naisia. Silloin hänen rukouksistaankin loppuivat sanat.

    Vaeltelen vieläkin ajatuksissani lapsuuteni kotimetsässä Ruotsissa. Ja kun näen lumikelloja ja kevätesikkoja, muistan äidin kukkapenkin. Minulla oli ihana lapsuus, josta saan vieläkin paljon inspiraatiota, taiteilija Susanna Sinivirta sanoo.

    Helsingissä perheineen asuva Sinivirta syntyi Ruotsissa, kuten myös hänen kaksi pikkusiskoaan. Perheen äiti ja isä olivat muuttaneet Pohjanlahden toiselle puolelle Keski-Pohjanmaalta. Isä oli töissä helluntaiseurakunnan pastorina Eskilstunassa. Äiti oli kotona Susannan ja hänen pikkusiskojensa kanssa. Ruotsissa perhe asui ensin kerrostalossa, mutta muutti sitten maalle, missä kolmi-nelivuotiaalla tytöllä ei ollut samanikäisiä leikkikavereita. Oli kuitenkin luonto, jota Sinivirta rakasti jo silloin. Lapsuuden kesiä Sinivirta vietti Kokkolassa ja Lohtajalla.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista