Olin äskettäin Ljubljanassa Sloveniassa puhumassa yli kahdellesadalle hengelle vainottujen kristittyjen tilanteesta ja Open Doors -järjestön työstä. Katolisessa instituutissa järjestetty tilaisuus kokosi maan ministereitä, kansanedustajia, europarlamentaarikoita, kirkkokuntien piispoja, järjestöjohtajia ja muita aiheesta kiinnostuneita.
Mikä sai kiireiset ministerit, kansanedustajat ja kirkkokunnan johtajat paikalle? Yhden nuoren lahjakkaan poliitikon periksiantamaton työ ja henkilökohtainen kutsu. Slovenialainen europarlamentaarikko Matej Tonin oli nostanut vainottujen kristittyjen tilanteen valtakunnan median tietoon, minkä seurauksena jopa Slovenian pääministeri nosti vainottujen kristittyjen aseman esille tilaisuuden edellä. Viettäessämme ennen tilaisuutta aikaa kuvankauniissa Bledin alppijärven maisemissa Slovenian edellisessä hallituksessa puolustusministerinäkin toiminut Matej kuvaili ajatuksiaan seuraavasti: “Pohdin rukouksessa taannoin, mitä voin saavuttaa europarlamentaarikkona. Koin, että jos voin käyttää arvovaltaani auttamaan vainoa kokevia kristittyjä, se on ehkä tehtäväni tärkein saavutus.”
Katsellessani tilaisuudessa ollutta arvovaltaista väkijoukkoa mieleeni nousi tuohon katolisen instituutin päärakennukseen liittyvä vaihe historiasta: Toukokuussa 1945 kommunistidiktaattori Josip Broz Tito oli sullonut tuhansia kristittyjä samaan rakennukseen ja teloituttanut heidät lähimetsissä. Nyt alle sata vuotta myöhemmin sama rakennus palveli kokoontumispaikkana päättäjille, jotka halusivat, ettei yhdenkään kristityn maailmassa tarvitsisi enää kokea vastaavaa kohtaloa.
