Henki kulkee, kun on edes murunen toivoa
Päähaastattelu

Henki kulkee, kun on edes murunen toivoa

Kuvataiteilija Susanna Sinivirta maalaa mielellään heleän värisiä lintuja ja kukkia. Mutta vuosia sitten, keskellä suurta surua, Sinivirta piirsi kädettömiä naisia. Silloin hänen rukouksistaankin loppuivat sanat.

Vaeltelen vieläkin ajatuksissani lapsuuteni kotimetsässä Ruotsissa. Ja kun näen lumikelloja ja kevätesikkoja, muistan äidin kukkapenkin. Minulla oli ihana lapsuus, josta saan vieläkin paljon inspiraatiota, taiteilija Susanna Sinivirta sanoo.

Helsingissä perheineen asuva Sinivirta syntyi Ruotsissa, kuten myös hänen kaksi pikkusiskoaan. Perheen äiti ja isä olivat muuttaneet Pohjanlahden toiselle puolelle Keski-Pohjanmaalta. Isä oli töissä helluntaiseurakunnan pastorina Eskilstunassa. Äiti oli kotona Susannan ja hänen pikkusiskojensa kanssa. Ruotsissa perhe asui ensin kerrostalossa, mutta muutti sitten maalle, missä kolmi-nelivuotiaalla tytöllä ei ollut samanikäisiä leikkikavereita. Oli kuitenkin luonto, jota Sinivirta rakasti jo silloin. Lapsuuden kesiä Sinivirta vietti Kokkolassa ja Lohtajalla.

Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja. Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi ja tuet kristillisiä kirjoittajia.