• Ihmistä ei saa hoputtaa, kun hänellä on suuri suru

    Lapsensa menettänyt Tiia Thurén vierastaa ajatusta siitä, että surusta pitäisi toipua ja päästä siitä eteenpäin.  

    ”Tänä keväänä Venla olisi kirjoittanut ylioppilaaksi.” Tämä ajatus on ollut viime aikoina Tiia Thurénin mielessä, kun hän on ajatellut vuonna 2007 menehtynyttä tytärtään. Venla oli viikon ikäinen, kun hän keskellä yötä kuoli isänsä Lauri Thurénin syliin. Thurénien esikoinen oli tuolloin kaksivuotias. Venlalla oli hänen syntymänsä jälkeen todettu sydänvika, mutta sen piti olla hoidettavissa. Hän kuitenkin menehtyi.

    Tiia Thurén on menettänyt läheisiä ihmisiä, muun muassa isänsä äkillisesti kaksikymmentä vuotta sitten. Hän tuntee edelleen haikeutta ajatellessaan isäänsä ja sitä, ettei tämä saanut tutustua lapsenlapsiinsa. Suru isän kuolemasta ei kuitenkaan enää ole Thurénille kipeä asia sillä tavoin kuin silloin, kun isä menehtyi. Mutta lapsen kuolema sattuu häneen edelleen.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • Evankeliumijuhla 150 vuotta sitten

    Vuoden 1876 Sanansaattajan – siis lehden ensimmäisessä vuosikerran – heinäkuun numerossa kerrotaan Evankeliumijuhlan ohjelmasta. Siihen aikaan juhlaohjelma oli aika lailla yksinkertaisempi kuin nykyään: raamatunselityksiä ja jumalanpalveluksia, ja toki vuosikokous. Oman nykyjuhlista poikkeavan värinsä juhliin toi niiden kaksikielisyys. Evankelinen liike jakautui suomenkieliseen ja ruotsinkieliseen yhdistykseen vasta vuonna 1922.

    Vuoden 1876 Evankeliumijuhlaa vietettiin 4.–6.7., tiistaista torstaihin. Tiistain ja keskiviikon sekä torstain aamupäivän tilaisuudet pidettiin Helsingissä. Keskiviikon jumalanpalvelukset, suomeksi klo 8 ja ruotsiksi klo 11, toimitettiin Nikolainkirkossa eli nykyisessä Helsingin tuomiokirkossa. Jumalanpalvelusten jälkeen pidettiin yhdistyksen vuosikokous kirkon itäisessä paviljongissa. Kokouksen asialista oli lyhyt: ”Luetaan vuosikertomus, valitaan jäseniä toimistoon ja keskustellaan, siinä määrässä kuin aika myöntää, Yhtiöä koskevia asioita.”

    Torstain ohjelma oli mielenkiintoinen. Silloin aamun raamatunselitysten ja lounaan jälkeen ”mennään rautatietä myöden Fredriksberg-nimiseen maatilaan” jossa raamatunselitykset niin suomen kuin ruotsin kielellä jatkuivat. Kovin kauas junalla ei kuitenkaan tarvinnut matkustaa, sillä Fredriksberg sijaitsi nykyisen Pasilan alueella.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • Luottotiimi hoitaa hommat!

    Antti Arkkila, 28, kantaa vapaaehtoisena kenttätiimin puheenjohtajana vastuun siitä, että Evankeliumijuhlaan nousevat ajallaan tarvittavat rakennelmat, kuten teltat, vessat sekä myynti- ja vesipisteet.

    Miten päädyit tähän vastuutehtävään?

    Vastasin myöntävästi, kun kutsuttiin! Kyllähän sitä helpommin tulee suostuttua, kun joku varta vasten pyytää. Silloin ei kehtaa kieltäytyä. Ja onhan se mukavaakin, kun pyydetään.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista