kärsimyksen ongelma

Jobin ja hänen ystäviensä keskustelujen ytimessä on niin sanottu syyn ja seurauksen laki. Joka tekee hyvää, saa hyvää – ja vastaavasti joka tekee pahaa, saa pahaa. Jobin kehnohko ystävä Elifas sanoittaa Vanhassa testamentissa väkevänä virtaavan ajatuksen näin: ”Sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut? Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt.” (4:7–8) Jobin ystävät ovat varmoja, että häntä kohdannut surkeiden sattumusten sarja johtuu jostakin suuresta ja salaisesta synnistä, joka hänen pitäisi tunnustaa. Job on puolestaan varma, että hän on syytön.

Suoraviivainen syyn ja seurauksen laki tuntuu karulta. Näinkö se tosiaan menee: ihmisen kurjuus ja jopa onnettomuudet ovat seurausta hänen omista pahoista teoistaan? Toisaalta syy ja seuraus löytyvät myös suomalaisista tokaisuista. Sanotaan, että ”niin makaa kuin petaa” ja ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”.

Jobin kirjan suurena ideana on opettaa, että syyn ja seurauksen laki saattaa olla hyvä nyrkkisääntö, mutta ei toimi jokaisen kohdalla. Kaikki kärsimys ei ole seurausta synnistä. Joskus katastrofit kohtaavat myös oikeamielistä.

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, minun ajatukseni ovat rauhan, eivätkä tuhon ajatuksia. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)

Kun miettii edellä olevaa raamatunlausetta ja vertaa sitä tämän päivän uutisiin, saattaa herätä kysymys, missä Jumala on. Maailma näyttää päivästä päivään yhä kaoottisemmalta, eikä toivoa löydy. Sama kysymys voi nousta esiin, kun katsoo oman elämän vaikeuksia, jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Mitä niin pahaa olen tehnyt, että ansaitsen tämän? Olenhan seurannut uskollisesti Jumalaa ja hänen sanaansa!

Samojen kysymysten äärelle joutui Job. Hän oli tunnettu jumalaapelkäävänä ja menestyneenä miehenä, mutta Jumala salli Saatanan koetella häntä. Tämän seurauksena häneltä vietiin kaikki: omaisuus, terveys, perhe, jopa ystävät kääntyivät häntä vastaan. Inhimillisesti katsottuna Jumalan lain seuraamisesta ei ollut Jobille etua; pahoja asioita tapahtui hänelle siitä huolimatta. Jobin menestys elämässä ei siis ollut hänen omaa ansiotaan vaan Jumalan antama lahja. Tätä asiaa eivät Jobin ystävätkään ymmärtäneen, sillä he syyttivät Jobin onnettomuuden johtuvan Jumalan rangaistuksesta.