masennus

Yksi viidestä. Niin suuri osa suomalaisista aikuisista sairastaa vuosittain jotakin mielenterveyden häiriötä (lähde: mieli.fi). Kyse ei ole vain luvuista – kyse on ystävistä, lapsista, isistä, äideistä, siskoista, veljistä, meistä. Silti, kun jokin mielenterveyden häiriö osuu tarpeeksi lähelle, se voi suorastaan lamaannuttaa. Mitä voin tehdä, kun lähimmäiseni selvästi kärsii?

Usein ensireaktio lähimmäisen mielenterveysongelmiin saattaa olla hyvin käytännönläheinen: tee vain nämä ja nämä asiat, kyllä vointisi kohenee. Käy lenkillä. Rukoile. Syö hyvää ruokaa. Kaikki nämä ovat toki pieniä, tärkeitä askelia, mutta vaikkapa masennus leikkaa usein syvemmältä. Miksi mennä ulos, kun kaikki värit näyttävät harmaalta? Miksi syödä, kun ruoan valmistamiseen ei ole voimavaroja? Miksi rukoilla, kun Jumala tuntuu olevan niin kaukana? Ajattelen, että Raamattu antaa parhaimman ohjeen lähimmäisen kohtaamiseen: “Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (Room. 12:15). Tärkeintä on siis olla empaattisesti läsnä.

Perisynnin vaivaamassa maailmassa kristitty ei ole sen enempää immuuni mielen kuin ruumiinkaan sairauksille. Masennuksen oireisiin kuuluvat erilaiset itsesyytökset, ja onkin vaara, että masentunut kristitty ajattelee olevansa niin surkea, ettei Jumalan armo enää kuulu hänelle. Tai hän voi kokea olevansa niin yksin, että Jumalakin tuntuu olevan tavoittamattomissa. Tällöin on hyvä muistuttaa itseään evankeliumin luonteesta: kyse ei ole meistä ihmisistä vaan Jumalan suurista teoista kaikkein surkeimpiakin ihmisiä varten. Vaikka Jumala tuntuisi olevan kuinka kaukana tahansa, hänet voi silti kohdata sanassa ja sakramenteissa. Eikä mikään voi viedä näitä Jumalan lahjoja kristityltä.

Reijo Arkkilasta tuli vuosien mittaan ristin teologi: heikkoudessa, huonoudessa ja uupumuksen alla saadaan omistaa täysi pelastus ja syntien anteeksiantamus Kristuksessa. Tämä kantoi Arkkilaa myös silloin, kun syvä masennus vei hänet sairaalahoitoon.

Sleyn emeritustoiminnanjohtaja Reijo Arkkila asuu puolisonsa Marjatan kanssa Hämeenlinnassa. Muutto palvelutaloon tuli ajankohtaiseksi viitisen vuotta sitten.

– Viihdymme ihan hyvin. Marjatan vanhemmat ovat asuneet tässä samassa paikassa, Arkkila kertoo.

Aku Visala: Masennuksen filosofia. Gaudeamus 2026.

Jos masennusta käsitellään vain psykiatrisena oireyhtymänä, ei tavoiteta masennukseen liittyviä monia kokemuksia, syitä ja seurauksia, toteaa uskonnonfilosofian dosentti ja akatemiatutkija Aku Visala kirjassaan Masennuksen filosofia. Visala liittyy teoksellaan siihen kasvavaan tutkijoiden joukkoon, joka on perehtynyt psykiatrian filosofiaan. Hänen lähtökohtansa on, että masennus on inhimillinen reaktio raskaisiin elämänkokemuksiin, joilta juuri kukaan ei välty. Masennukseen sairastuukin elämänsä aikana joka viides suomalainen. Visala ei kirjassaan tarjoa apua masennuksesta toipumiseen, vaan tarkastelee masennuksen kokemusta, sen syitä ja etiikkaa. Hän korostaa, että masentunut tarvitsee tehokasta hoitoa.

Masennukselle ei ole yhtä syytä, mutta siitä puhutaan usein aivojen toimintahäiriönä.  Keskustelussa käytetään psykologian, terapian ja psykiatrian sanastoa. Visala väittää kuitenkin, ettei puhe molekyyleistä, traumoista, aivoalueista ja kognitiivisista järjestelmistä tavoita masennuksen kokemusta eikä sitä, mitä masennus voisi kertoa kulttuurista, ihmisten asenteista ja todellisuudesta. ”Lääketieteen sijaan sopivaa kieltä olisi ehkä parempi etsiä taiteesta, kirjallisuudesta ja ehkä jopa uskonnosta”, Visala toteaa. Jos elämän merkitys oli kateissa jo ennen masentumista, ei sitä löydy myöskään lääketieteen, psykologian tai psykoterapian teorioista.