Evankeliumiyhdistys on tänä vuonna jo 152-vuotias. Sen nuoruuden into lienee jo laantunut – vai onko sittenkään? Evankeliumiyhdistys on sen historiassa ollut tunnettu siitä, että se on kiihkeästi pitänyt kiinni Jumalan sanasta, ja sen piirissä on iloisesti uskottu synnit anteeksi Jeesuksen ristintyön, pyhän kasteen ja evankeliumin todistuksen perusteella. Toivottavasti meidät tunnetaan tänäänkin juuri näistä.
Evankeliumiyhdistystä on viime aikoina parjattu siitä, että se on muuttanut iloisen evankelisuuden ankaraksi naisten pappeuden vastustamiseksi ja sukupuolivähemmistöjen syrjimiseksi. On kuitenkin syytä rehellisesti arvioida lähihistorian tapahtumia ja miettiä, kuka on muuttunut, kuka taas ei. Suomalainen yhteiskunta ja sen mukana Suomen evankelis-luterilainen kirkko ovat muuttuneet radikaalisti. Luulen, että moni varsinkin vanhemman sukupolven edustaja on viimeisten parin vuosikymmenen aikana ihmetellen pudistellut päätään ja kauhistunut muutosten suuntaa ja nopeutta. On toki ymmärrettävää, että sen silmissä, joka istuu kiihtyvää vauhtia kulkevan junan kyydissä, paikallaan pysyvät asiat näyttävät liikkuvan. Arvelen, että tästä näköharhasta on kysymys, kun Evankeliumiyhdistyksen syytetään muuttuneen kovaksi ja armottomaksi. Me emme ole muuttuneet.
Me tahdomme Jumalalta viisautta pyytäen pysyä alkuperäisessä uskossamme ja vakaumuksessamme. Raamattu on Jumalan sana, ja siksi se on totta kaiken muuttuvan keskellä. Siihen sitoudumme ja sitä suosittelemme kaikille.
Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiä kirjoittajia.
