nuoret miehet

Kati Tervo-Niemelä saattaa itkeä taittaessaan yksin erämaataivalta ultrajuoksutapahtumassa. Useimmiten hän itkee iloa ja kiitollisuutta, joskus suruakin. Luonnossa käytännöllisen teologian professori tuntee itsensä armollisella tavalla pieneksi.

Kati Tervo-Niemelä sanoo, että hänelle koti on siellä, missä hän juoksee kulloisenkin lenkkinsä. Ultrajuoksua harrastavan Tervo-Niemelän peruslenkki kestää pari tuntia. Useimpina viikkoina hän pyrkii tekemään yhden neljän, viiden tunnin pituisen juoksulenkin. Tapaamistamme edeltävänä viikonloppuna Tervo-Niemelä osallistui Kuusamossa Nuts Karhunkierros -tapahtumaan, jossa juostiin Karhunkierroksen reitillä erimittaisia matkoja.

Itä-Suomen yliopistossa käytännöllisen teologian professorina toimiva Tervo-Niemelä, 53, kuvaa Instagram-profiilissaan itseään luonnonystäväksi, ikuiseksi Lappi-haaveilijaksi, vaeltajaksi, polku- ja ultrajuoksijaksi. Hänen pisimmät ultrajuoksunsa ovat olleet 330 kilometrin mittaisia.

Herätys on käynnissä ja moni nuori tai vanhempikin ihminen pohtii tällä hetkellä omaa suhdettaan kristilliseen uskoon. Miten jo olemassa olevat herätysliikkeet voisivat löytää etsijät tai tulla itse löydetyiksi? Entä pitäisikö vastauskoontulleita ohjata paikallisseurakuntien toimintaan, vai olisiko heidän turvallisinta pysytellä herätysliikkeiden omilla ruokintapaikoilla?

Luterilaisissa herätysliikejärjestöissä, Kansanlähetyksessä, Evankeliumiyhdistyksessä ja Suomen Raamattuopistolla (SRO), merkkejä herätyksestä on ollut näkyvillä jo jonkin aikaa.

– Tilaisuuksiin on ilmestynyt nuoria miehiä, joista monet ovat tulleet jälkikäteen henkilökohtaisesti jututtamaan, kertoo SRO:n julistustyön johtaja Petri Kortelahti.