Kati Tervo-Niemelä saattaa itkeä taittaessaan yksin erämaataivalta ultrajuoksutapahtumassa. Useimmiten hän itkee iloa ja kiitollisuutta, joskus suruakin. Luonnossa käytännöllisen teologian professori tuntee itsensä armollisella tavalla pieneksi.
Kati Tervo-Niemelä sanoo, että hänelle koti on siellä, missä hän juoksee kulloisenkin lenkkinsä. Ultrajuoksua harrastavan Tervo-Niemelän peruslenkki kestää pari tuntia. Useimpina viikkoina hän pyrkii tekemään yhden neljän, viiden tunnin pituisen juoksulenkin. Tapaamistamme edeltävänä viikonloppuna Tervo-Niemelä osallistui Kuusamossa Nuts Karhunkierros -tapahtumaan, jossa juostiin Karhunkierroksen reitillä erimittaisia matkoja.
Itä-Suomen yliopistossa käytännöllisen teologian professorina toimiva Tervo-Niemelä, 53, kuvaa Instagram-profiilissaan itseään luonnonystäväksi, ikuiseksi Lappi-haaveilijaksi, vaeltajaksi, polku- ja ultrajuoksijaksi. Hänen pisimmät ultrajuoksunsa ovat olleet 330 kilometrin mittaisia.
